Rannekello

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Omega Speedmaster rannekello joka oli NASA:n astronauttien käytössä kaikilla Apollo-lennoilla.
Montinari Milano rannekello.

Rannekello on ajan mittaamiseen tarkoitettu laite, kello, jota pidetään ranteessa. Erityiset käyntitarkkuudelle asetetut kriteerit täyttävää kelloa kutsutaan kronometriksi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taskukellon korvaavan rannekellon kehitti 1800-luvun lopulla Patek Philippe alun perin naisten käyttöön. 1900-luvun alussa ranskalais-brasilialainen lentäjä Alberto Santos-Dumont pyysi ystäväänsä Louis Cartier'ia suunnittelemaan hänelle helppokäyttöisen kellon, koska taskukello oli lentokoneen ohjaamossa epäkäytännöllinen. Cartier kehitti nahkaisella rannekkeella varustetun kellon. Tähän malliin perustuu edelleen Cartier'in mallistossa edelleen oleva nk. "Santos"-kello.

Alun perin rannekelloissa oli mekaaninen heilurikoneisto. Näitä kelloja piti alunperin itse ns. vetää kerran päivässä, mikä viritti kellon jousen ja sai viisarit liikkumaan. 1960-luvulla ns. automaattiset eli itsevetävät kellot olivat jo yleisiä. 1970-luvulla mekaaniset koneistot likimain syrjäytti kvartsikiteen värähtelyyn perustuva, huomattavasti mekaanista koneistoa tarkempi sähköinen koneisto. Halpojen mutta käyntitarkkuudeltaan tarkkojen japanilaisten kvartsikellojen tulo markkinoille saattoi perinteisen Sveitsin kelloteollisuuden syvään kriisiin. Kalliimman hintaluokan mekaanisten kellojen arvostus ja suosio on viime vuosina kasvanut.

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rannekellon tärkein – mutta ei aina kallein – osa on sen koneisto. Koneistoon saattaa kuulua yli 130 osaa.[1] Mekaanisen rannekellon koneiston keskeisiä osia ovat muitten muassa liipotin ja jousi.

Kvartsikello on mekaanista kelloa tarkempi. Sveitsiläisen leiman saanut mekaaninen kello voi heittää kuutisen sekuntia päivässä, eikä yhdenkään mekaanisen kellon edes väitetä olevan täysin tarkka.[1]

Tarkkuuden sijaan mekaanisen kellon ostajia kiehtoo käsityötaito. Esimerkiksi Patekin Calibre 89:n hinta on 3,9 miljoonaa euroa, joka perustuu siihen, että kellon kehittäminen kesti yhdeksän vuotta ja siinä on 33 erikoistoimintoa kuten tähtiaika.[1]

Kiinnitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tavallisimmin ranneke kiinnitetään kelloon pujottamalla se niin sanottujen jousinastojen alitse. Jousinastat puolestaan kiinnitetään kellonkuoren korvakkeisiin, joissa on tätä varten pienet reiät.

Rannekkeita on valmistettu ainakin nahasta, kankaista (esimerkiksi nailonista), teräksestä, luonnonkumista ja synteettisestä kumista sekä halpoihin kelloihin myös muovista.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalliita rannekelloja tuottavat yhtiöt ovat nykyään lähinnä markkinointikoneistoja. Tyypillinen alalla toimiva yhtiö, kuten IWC tai Panerai, suunnittelee kellon itse, mutta ulkoistaa sen valmistuksen esimerkiksi jollekin sveitsiläiselle tai saksalaiselle firmalle. Kobold tuo kellojen osat ulkomailta ja kokoaa ne USA:ssa. Ainoastaan muutamat yhtiöt, kuten Patek Philippe, Girard-Perregaux, Rolex ja Seiko valmistavat kellojensa osat itse.[1]

Useimmat kelloyhtiöt ostavat koneistonsa yhdeltä kolmesta sveitsiläisestä valmistajalta, jotka ovat ETA, Lemania ja Sellita. Näin yhtiö voi kutsua tuotettaan sveitsiläiseksi. Yhtiöt muuttavat hankkimiaan koneistoja esimerkiksi lisäämällä niihin toimintoja.[1]

Taloudelliset mittasuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyään 90 % myydyistä rannekelloista on paristolla toimivia kvartsikelloja. Kuitenkin jäljelle jäävä 10 % – mekaaniset kellot – muodostaa suuren osan alan rahallisesta arvosta. Niinpä aikoinaan kvartsikelloilla menestynyt Swatch Group on nykyään maailman suurin mekaanisten kellojen valmistaja, ja omistaa mm. koneistokonserni ETA SA:n.[1]

Rannekellojen valmistusta Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet Suomen Kelloseppäkoulun suorittaneet kellosepät ovat hankkineet alan kokemusta työskentelemällä maineikkaiden sveitsiläisten kellotehtaiden palveluksessa.

Viime vuosina on Suomeen perustettu yrityksiä, jotka suunnittelevat ja valmistavat rannekelloja. Suomessa mekaanisia kelloja valmistavat yritykset Sarpaneva Watches, Aikamuoto ja Rajamäen Kellotehdas.

On huomattava, että myös ulkomailla on taitavia suomalaisia kelloseppiä. Esimerkiksi Sveitsissä työskentelee kelloseppä Kari Voutilainen, jonka työnlaatu on tunnustettu laajalti alan koulukunnissa.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rannekello.