Raivopäät (elokuva)
| Raivopäät | |
|---|---|
| Convoy | |
 |
|
| Ohjaaja | Sam Peckinpah |
| Käsikirjoittaja | B. W. L. Norton |
| Perustuu | C. W. McCallin lauluun |
| Tuottaja | Robert M. Sherman |
| Säveltäjä | Chip Davis |
| Kuvaaja | Harry Stradling |
| Leikkaaja | Graeme Clifford |
| Pääosat |
Kris Kristofferson Ali MacGraw Ernest Borgnine Burt Young |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
United Artists EMI Films |
| Levittäjä |
United Artists Netflix |
| Ensi-ilta | 1978 |
| Kesto | 106 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 12 miljoonaa dollaria |
| Tuotto | 46,5 miljoonaa dollaria |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Raivopäät (televisioesityksenä ja VHS-videona[1] Convoy – raivopäät, Convoy) on Sam Peckinpahin vuonna 1978 valmistunut elokuva. Se perustuu C. W. McCallin country & western -lauluun ”Convoy” (1975). Elokuva kuvattiin lähes kokonaisuudessaan New Mexicon osavaltiossa. Kuvaukset ylittivät aikataulun 11 päivällä ja kustannukset tuplaantuivat 12 miljoonaan dollariin, mutta elokuva oli kassamenestys ja parhaiten tuottanut Peckinpahin elokuva 46,5 miljoonan dollarin tuotolla.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rekkakuski Martin ”Rubber Duck” Penwald (Kris Kristofferson) ajaa rekkaansa erämaassa Arizonassa, kun hänet ohittaa Jaguar E-Type, jonka kuljettaja Melissa (Ali MacGraw) alkaa ottaa valokuvia hänestä. Vastaantuleva apulaissheriffi pysäyttää Duckin, mutta lähtee sitten Jaguarin perään. Duck intoutuu ajamaan kilpaa kahden muun rekkakuskin, Pig Penin ja Spider Miken kanssa, kun kiero sheriffi ”Dirty Lyle” Wallace (Ernest Borgnine) heidät siihen houkuttelee LA-puhelimella väittäen tien olevan tyhjä kytistä. Hän kiristää kuskeilta lahjukset saatuaan heidät kiinni ylinopeudesta.
Taukopaikalla Melissa myy tavaroitaan Jaguarin rikkouduttua. Duck menee nauttimaan syntymäpäivälahjastaan rekan hyttiin tarjoilijaystävättärensä kanssa, kun Lyle saapuu ja aikoo pidättää Spiderin irtolaisuudesta, koska tällä ei ole enää rahaa. Syntyneen joukkotappelun jälkeen paikalla olleet rekkakuskit päättävät vaihtaa osavaltiota ja lähtevät ajamaan New Mexicoa kohti.
Rekkakuskien juttelu radioaalloilla kuuluu kauas ja heidän seuraansa liittyy lopulta suuri joukko muitakin kuskeja. New Mexicon kuvernööri aikoo ratsastaa heidän avullaan senaattiin ja tulee tapaamaan kuskeja heidän yöpymispaikassaan.
Spider Mike joutuu poistumaan raskaana olevan vaimonsa takia ja joutuu pidätetyksi ja pahoinpidellyksi Texasissa. Pidätyssellin siivooja välittää radiolla viestin Duckille useiden kuskien kautta ja Duck lähtee pelastusretkelle. Joitain kuskeja tulee hänen avukseen ja he tuhoavat pikkukaupunkia, jossa Spider Mikeä pidetään vangittuna. Kaupungin sheriffi yrittää lähteä pakoon rekkoja mutta jää niiden jyräämäksi. Lyle joutuu seuraamaan läheltä Spiderin vapautusta.
Kuskit päättävät nyt jatkaa matkaa Meksikoon, mutta ennen rajaa poliisit ovat virittäneet heille ansan, jossa Duck joutuu yksin kohtaamaan kansalliskaartin aseet. Hänen rekkansa tuhoutuu ja hänen uskotaan kuolleen. Hautajaisissa kiertelevä pastori ohjaa Melissan autoonsa, jossa Duck on vahingoittuneena, mutta hengissä. Lyle näkee hänestä vilauksen ja alkaa nauraa koko tapaukselle.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Kris Kristofferson | … | Martin ”Rubber Duck” Penwald |
| Ali MacGraw | … | Melissa |
| Ernest Borgnine | … | Sheriffi Lyle ”Cottonmouth” Wallace |
| Burt Young | … | Bobby ”Love Machine” ”Pig Pen” |
| Madge Sinclair | … | Widow Woman |
| Franklyn Ajaye | … | Spider Mike |
| Brian Davies | … | Chuck Arnoldi |
| Seymour Cassel | … | Kuvernööri Jerry Haskins |
| Cassie Yates | … | Violet |
| Walter Kelley | … | FBI-agentti Hamilton |
| Jackson D. Kane | … | Big Nasty |
| Billy Hughes | … | Pack Rat |
| Whitey Hughes | … | White Rat |
| Bill Coontz | … | Old Iguana |
| Tommy J. Huff | … | Lizard Tongue |
| Larry Spaulding | … | Bald Eagle |
Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ”Convoy”; C. W. McCall (elokuvaa varten tehty uusi versio)
- ”Lucille”; Kenny Rogers
- ”Cowboys Don’t Get Lucky All the Time”; Gene Watson
- ”Don’t It Make My Brown Eyes Blue”; Crystal Gayle
- ”I Cheated On a Good Woman’s Love”; Billy ”Crash” Craddock
- ”Okie From Muskogee”; Merle Haggard
- ”Southern Nights”; Glen Campbell
- ”Blanket on the Ground”; Billie Jo Spears
- ”Keep On the Sunny Side”; Doc Watson
- ”Walk Right Back”; Anne Murray
Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano luonnehtii elokuvaa sarjakuvamaiseksi ja räiskyväksi machoiluksi ja antaa sille kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.