Raffaello Matarazzo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Raffaello Matarazzo (17. elokuuta 1909 Rooma17. toukokuuta 1966 Rooma) oli italialainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja, joka muistetaan parhaiten suosituista 1950-luvun melodraamoistaan[1].

Matarazzo aloitti elokuvauransa kriitikkona. Hän työskenteli Emilio Cecchin johtamalla Cinesillä ja ohjasi 1930-luvun alussa useita dokumenttielokuvia. Matarazzon ensimmäinen näytelmäelokuva oli Treno popolare (”Kansan juna”, 1933), joka usein mainitaan yhtenä neorealismin edeltäjistä. Tämän jälkeen ohjaaja teki joukon tilannekomedioita ja salonkimelodraamoja, joista paras on L’Avventuriera del piano di sopra (”Yläkerran seikkailuja”, 1941).[2]

Toisen maailmansodan jälkeen Matarazzo saavutti menestystä melodraamalla Elämän jano (Catene, 1949), joka aloitti Amedeo Nazzarin ja Yvonne Sansonin tähdittämien romanttisten nyyhkyelokuvien sarjan. Ohjaajan viimeinen elokuva oli Amore mio (”Rakkaani”) vuonna 1964.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema. Lanham, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Moliterno, s. 202.
  2. Moliterno, s. 202–203.
  3. Moliterno, s. 203.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]