ROV

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Alankomaiden kuninkaallisen laivaston miinanraivaajan ROV PAP-104 B
Miinanetsintä-ROV Pinguin B3:n tehtävänä on tutkia ja tuhota merimiinoja.
Nasan NEEMO-ohjelman sukeltaja työskentelee Scuttle ROV:n kanssa

ROV (engl.) Remote Operated Vehicle eli kauko-ohjattu ajoneuvo on vedenalainen työrobotti, jota käytetään eri tarkoituksiin.

Ensimmäiset ROVit rakennettiin 1960-luvulla pienoissukellusveneiden avustajiksi; ne saattoivat tehdä tehtäviä, jotka katsottiin liian riskialttiiksi ihmisen miehittämille yksiköille. ROVeissa on tarkoitukseen suunnitellut televisiokamerat sekä merivesivoimaiset hydrauliset käsivarret; voimansa ne saavat umbilikaalin kautta; nämä yhteet ovat kevytrakenteisia, koska niissä on vain valokaapelit laitteen ohjausta ja kameroita varten; nykyisin laitteet toimivat itsenäisten tehoakkujen voimin; näin on voitu jättää pois vanhimmissa laitteissa ollut voimavirtakaapeli. Itse laitteissa on säätötankit ja yleensä vesisuihkupropulsion avulla toimivat ajomoottorit. Joissakin laitteissa on lisäksi 2–4 kappaletta pienikokoisia potkureita, joita käytetään kohteen lähellä tapahtuvaan tarkkaan ohjailuun, koska vesisuihkut voivat sotkea näkyvyyden. Useimpiin ROVeihin kuuluu erillinen tukiasema, ns. talli, jossa laite viedään työkohteen lähelle; talli lasketaan veteen vaijerien varassa nosturilla ja sopivalla kohdalla ROV irrotetaan tallista ja saa lähteä matkaan. ROVit pystyvät työskentelemään jopa 500–600 metrin etäisyydellä tallistaan.

Voimakkaimmat työ-ROVit pystyvät hinaamaan liikuntakyvyttömiä sukellusveneitä; näin esimerkiksi silloin, kun vaurioitunut sukellusvene pitää saada pois putkistojen, venttiilien tai lauttojen ankkurivaijerien välistä eli paikasta johon nosturilla varustettu emälaiva ei voi tulla.

Ensimmäinen julkisuuteen tullut ROV oli amerikkalainen CURV (Cable-controlled Underwater Remote Vehicle); sen prototyyppi osallistui Palomaresin mereen uponneen vetypommin nostoon.

Myöhemmin CURV III kiinnitti nostoköyden Pisces III -pienoissukellusveneeseen, joka oli tapaturmaisesti auenneen sukellustankin tarkastusluukun vuoksi uponnut yli puolen kilometrin syvyyteen kaksi miestä mukanaan.

Myös laivastot käyttävät ROVeja; ne ovat erinomaisia apuvälineitä miinanraivauksssa.

Suomessa ROVeja on ollut kaksi ulkomailta liisattua; vanhempi ja isompi tuntee kutsumanimen JUTTA ja sitä käytettiin mm. Naissaari - Porkkala -linjalle uponneiden saksalaisten hävittäjien sekä panssarilaiva Ilmarisen hylkyjen tutkimiseen. Myöhemmin hankittiin pienempi, hukkuneiden etsimiseen sopiva ROV kutsumanimeltään PLUTO. Sitä käytettiin 1990-luvulla mm. Haverin kaivoksessa hukkuneiden sukeltajien etsinnässä.

Lisäksi ruotsalainen laivaston ROV nimeltä SJÖUGGLAN kiinnitti nostovaijerit uponneen matkustajalautta M/S Estonian irronneeseen keulavisiiriin, joskin varsinaisen noston suorittivat jäänmurtaja Nordican voimakkaat nostovinssit.

ROV on tärkeä apuväline öljyteollisuudessa; se pystyy menemään paikkoihin, joihin pienoissukellusveneellä ei ole asiaa. Lisäksi eräissä raskaissa tehtävissä, kuten putkilinjojen päälle asennettavien suojamattojen paikalleen laitossa, ROV on paras mahdollinen apuväline.

Laitteiston merkitys on aina vain kasvamassa, koska saturaatiosukelluksesta pyritään eroon; ROV on nykyisin lähes yhtä edullinen hankintahinnaltaan kuin saturaatiosukeltaja varusteineen ja koulutuksineen - joskin käyttöajaltaan ja -kuluiltaan huomattavan paljon edullisempi.

Tosin toistaiseksi erityisesti ne asennustyöt, jotka tehdään 10 - 20 metrin syvyydessä eli aallokkoalueella, sujuvat toistaiseksi paremmin ja helpommin sukeltajien tekeminä.

Itsenäisesti liikkuvat vedenalaiset kamerat toimivat valokaapelin avulla.

Vedenalainen videokelkka on eräänlainen muunnelma ROVista. Siinä on kamerat ja syvyydensäätölaitteistot tankkeineen, mutta liikunta- ja käyttövoimansa kelkka saa hinaavasta pinta-aluksesta kaapeliteitse. Laitteiston keksi ja sitä kehitti Jacques Cousteau Calypso-aluksellaan, ja sieltä keksintö alkoi levitä maailmalle. Laitteisto on yksinkertainen ja helposti toteutettava ja soveltuu pitkiin jos laajoihinkin alue-etsintöihin, joten siksi siitä tulikin varsin suosittu. Mm. Titanicin hylky löytyi tällaisen laitteiston avulla.

Suomessa videokelkkaa on eniten käyttänyt Merimuseolle työskentelevä Teredo Navalis -kerho. Nykyään laitteisto on pitkälti syrjäytynyt viistokaikuluotaimen kehittymisen myötä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jacques Cousteau: Merten salaisuudet
  • Kari Jokinen: Sukeltajan tie
  • Juha Lehtonen: Atlantic Unicorn
  • Laivaston sukeltajakurssi
  • Sukelluskouluttaja Jari Aution arkistot