RN Aquila (1941)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
RN Aquila
Aquila
Aquila
Flag of Italy (1861-1946) crowned.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Ansaldo, Genova
Kölinlasku 1941
Laskettu vesille ei
Palveluskäyttöön ei
Palveluskäytöstä Saksan valtaama 1943
Tekniset tiedot
Uppouma 23 900 t (kuiva)
28 200 t (kuormattu)
Pituus 235,5 m
Leveys 30 m
Syväys 7,3 m
Koneteho 151 000 hv
Nopeus 30 solmua
Miehistöä 1 420
Aseistus 8 × 135 mm/L45 -tykkiä
12 × 65 mm/L64 -ilmatorjuntatykkiä
132 × 20 mm/L65 -ilmatorjuntatykkiä
51-lentokonetta

RN Aquila (ital. Regia Nave Aquila) oli Italian kuninkaalliselle laivastolle suunniteltu ja valmistettu lentotukialus toisessa maailmansodassa. Alus oli alun perin risteilyalus SS Roma, jonka muutostyöt aloitettiin 1941. Italian antauduttua työt keskeytyivät ja alus jäi viimeistelemättä. Se romutettiin 1952.

Muutostyöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian ensimmäisen lentotukialuksen rungoksi hankittiin 32580 grt:n matkustaja-alus SS Roma. Alkuperäisen 1930-luvun puolivälin suunnitelman mukaan alukselle piti tehdä ainoastaan lentokansi sekä lentotoiminnan mahdollistavat muutokset ja vain hyvin vähän sisätiloihin. Kansirakenteet poistettiin, savuhormit vedettiin uudelleen ja lentokansi tehtiin. Tällöin todettiin uusien muutosten tarve, joita olivat rungon jäykistäminen, sillan rakentaminen lentokannen oikeaan reunaan. Sitten runkoa pidennettiin ja sivuille asennettiin levikkeet vakauden lisäämiseksi. Levikkeet betonoitiin, jotta konehuoneiden suoja paranisi. Aluksen voimanlähteeksi asennettiin kahden risteilijän koneet ja osa lentokannesta panssaroitiin suojattaessa aluksen polttoainetankkeja ja ammusvarastoja.[1]

Saksalaisilta saatiin apua lentokannen varustamista suunniteltaessa, jonne asennettiin kaksi katapulttia ja kaksi hissiä. Täten kansi oli varustettu kuten Kriegsmarinen Graf Zeppelin ja suurin ero olikin Aquilan yhtenäinen 525 jalkaa pitkä ja 60 jalkaa leveä hangaarikansi.[1]

Aluksen lentokalustoksi suunniteltiin kiinteäsiipiset Re 2001 hävittäjät. Sen omasuojana oli kahkdekan 5,3 tuuman 45 pituuskaliiperin yksiputkisina asennuksina olevaa laivatykkiä, jotka tarjosivat jonkinlaisen suojan pintamaaleja vastaan. Ilmatorjuntakalustona muodostivat kaksitoista 65 millimetrin 64 pituuskaliiperin yksi putkista ja 132 kappaletta 20 millimetrin kuusiputkisina asennuksina olevaa ilmatorjuntatykkiä.[1]

Aluksen muutostyöt alkoivat 1941 ja se oli Italian antautuessa syyskuussa 1943 lähes valmis. Saksalaiset valtasivat aluksen, mutta se vaurioitui ensin liittoutuneiden ilmahyökkäyksessä ja lopullisesti pienoissukellusvenein toteutetusssa iskussa. Alus vaurioitui korjauskelvottomaksi ja se lopulta upotettiin paikalleen.[1]

Aluksen hylky nostettiin sodan päätyttyä ja se siirrettiin La Speziaan korjattavaksi, mutta se lopulta romutettiin 1951-1952.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present - an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922-1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Chesneau, Roge s. 153