RMS Oceanic (1899)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo 1899 vesille lasketusta aluksesta. White Star Linella oli kolme tämän nimistä alusta, katso RMS Oceanic.
RMS Oceanic
RMS Oceanic.jpg
Aluksen laji postihöyrylaiva
Rakennustelakka Harland and Wolff, Belfast
Rakennusnumero 317
Kölinlasku 1897
Vesillelasku 14. tammikuuta 1899
Suurin pituus 214,6 m
Leveys 19,4 m
Bruttovetoisuus 17 274 brt
Koneteho 28 000 hv kW
Nopeus

17 kn

Hyttejä 410 (1. luokka)

300 (2. luokka)
1000 (3. luokka) henkilölle

RMS Oceanic oli White Star Line -laivayhtiön Atlantin liikenteeseen tarkoitettu valtamerialus, joka teki neitsytmatkansa vuonna 1899. Ensimmäisen maailmansodan puhjetessa 1914 siitä tuli Kuninkaallisen laivaston aseistettu kauppalaiva eli apuristeilijä.

Laiva laskettiin vesille 1897, ja laiva oli rakennettu sen omistajan Thomas Ismayn johdolla. Ismay omisti silloisen Oceanic Steam Navigation Companyn (White Star Linen), ja laiva nimettiin sen mukaan. Rakennustelakkana toimi yleiseen tapaan Harland and Wolff.

Alus lähti 26. elokuuta 1899 Belfastista Liverpooliin, jossa se avattiin lehdistölle ja yleisölle 30. elokuuta. Se lähti 6. syyskuuta neitsytmatkalleen New Yorkiin päällikkönään kapteeni John G. Cameron. Matka kesti kuusi päivää kaksi tuntia ja 37 minuuttia, joten aluksen keskinopeudeksi saatiin 19,57 solmua.[1]

Alus teki useita matkoja Atlantin yli ilman suurempia uutisia. Se teki viimeiseksi jääneen Atlantin ylityksensä Southamptonista New Yorkiin 22. heinäkuuta 1914.[2]

HMS Oceanic[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen maailmansodan puhjettua RMS Oceanic sai 8. elokuuta 1914 määräyksen liittyä Kuninkaalliseen laivastoon. Alukselle asennettiin kuusitoista 4,7 tuuman tykkiä ja se liitettiin 10. Risteilijälaivueeseen apuristeilijänä nimettynä HMS Oceaniciksi. Alus lähti 27. elokuuta Southamptonista ensimmäiselle matkalleen länsirannikkoa pohjoiseen vieraillen Scapa Flowssa. Sen tehtävänä oli partioida Färsaarten ja Skotlannin välistä merialuetta tehtävänään tarkistaa kaikki alueella tavatut alukset.[2]

Alus oli 7. syyskuuta Foulan länsipuolella. Seuraavana päivänä se ajoi karille Shaaldissa kolmisen kilometriä Foulan itäpuolella merkitsemättömällä riutalla. Hinaajat HMS Forward ja HMS Alsatian yrittivät 11. syyskuuta tuloksetta irrottaa alusta riutalta. Tuloksettomasti päättyi myös taistelulaiva HMS Hannibalin yritys irrottaa alus, minkä jälkeen troolari HMS Glenogil pelasti aluksella olleet 400 henkeä.[2]

Kahden viikon ajan alus oli karilla aaltojen armoilla. Laivaston pelastusalus HMS Lyons pelasti alukselta kaiken mahdollisen kuten sen tykit ja tarvikkeet. Voimakas tuuli aiheutti lopulta vuodon ja irrotti aluksen karilta, jolloin se upposi. Amiraliteetti myi 1920-luvulla hylyn Scapa Flowssa toimineelle pelastusyritykselle 200 punnalla. Aluksesta oli maaliskuuhun 1924 mennessä purettu lähes kaikki vedenpäälliset osat. Voimakas virtaus osoittautui vedenalaisten osien purkamisen esteeksi, mistä siten luovuttiin. Vuosien 1973 ja 1979 välillä Simon Martin ja Alec Crawford nostivat aluksesta runsaasti metallia ja muun muassa kaksi 29 tonnin potkuria.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

de Kerbrech, Richard: Ships of the White Star Line. Hersham, Surrey, UK: Ian Allan Publishing Ltd., 2009. ISBN 978-0-7110-3366-5. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. de Kerbrech, Richard s.83
  2. a b c de Kerbrech, Richard s.85
  3. de Kerbrech, Richard s. 86