Pyhät metsät Länsi-Afrikassa
Pyhät metsät ja puut tai pyhät lehdot ovat olennainen osa Länsi-Afrikassa olevaa Aja-Fonin kulttuurialuetta Etelä-Beninissä ja Togossa. Alue on tunnettu myös nimellä Dahomey Gap. Metsät ovat enimmäkseen vodun-kulttien pyhäkköjä, joita hallitsevat papit. Metsät ovat monimuotoisia sosiaalisia instituutioita, jotka liittyvät rituaaleihin, kuninkaiden nimittämiseen, hautajaisiin ja yhteisön identiteetin ylläpitämiseen. Eurooppalaisten saapuminen alueelle muutti näitä paikkoja, ja ne ovat nykyään yhteiskunnallisten ja kulttuuristen muutosten edessä.[1]
Historiallisesti pyhät metsät ovat olleet kiinteä osa alueen maisemaa. Ne olivat tärkeitä uskonnollisia ja yhteisöllisiä keskuksia, ja niitä kunnioitettiin ja suojeltiin. Siirtomaa-aika ja sen jälkeinen yhteiskunnallinen muutos vaikuttivat näiden metsien kohtaloon. Siirtomaavalta ja taloudelliset muutokset lisäsivät metsäkadon uhkaa. Vasta 1980-luvulla alettiin ymmärtää näiden metsien biologisen monimuotoisuuden suojelun merkitys.[1]
Kristinuskon leviäminen ja siirtomaahallinnon politiikka vaikuttivat merkittävästi pyhien metsien kohtaloon. Myöhemmin pyhien paikkojen arvoa ja merkitystä alettiin ymmärtää sekä paikallisesti että kansainvälisesti. Matkailu ja kulttuurin arvostus ovat lisänneet pyhien paikkojen suojelua ja säilyttämistä, mutta samalla on tapahtunut myös kulttuurista muutosta ja sopeutumista uusiin olosuhteisiin.[1]
Pyhillä metsillä on sekä uskonnollista, että ekologista merkitystä. Niiden säilyttäminen edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka ottaa huomioon sekä paikalliset perinteet että globaalit ympäristökysymykset.[1]
Historiallisia kuvauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eräs kirjailija, joka vietti aikaa Ouidahissa 1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alussa, kuvaili paikallista uskontoa ja sen pyhäkköjä seuraavasti:
Heidän temppelinsä ovat hyvin korkeiden puiden ryhmiä, jotka muodostavat lehdon. Koko maisema on täynnä niitä ja jokaisessa kylässä sellaisia on vähintään yksi. Lehdossa on pieni talo, jossa on pieni torni… vähintään kerran vuodessa koko yhteisö kokoontuu jokaisessa pääpuiden ryhmässä, jota he kutsuivat fetisseiksi… Vodonout ovat niissä asuvien jumalien pappeja. puuryhmiä, joilla on (myös) johtajansa… [1]
Seudulla matkustanutta hämmästytti puuryhmien suuri määrä ja niiden esiintyminen kaikkialla avoimessa maisemassa. Silloinkin pyhät metsät ulottuivat rajoitetuille alueille asutuspaikkojen lähellä, ja ne olivat helposti tunnistettavissa ulkomaiselle tarkkailijalle, joka tunnisti myös metsäinstituutioiden sosiaalisen hierarkian.[1] Toinen matkailija, hollantilainen Bosman 1600-luvun lopulla huomautti:
Ei ole kylää, jossa ei olisi pientä pyhää metsää, johon johtajat menevät tekemään uhrauksia joko yhteisen edun tai itsensä vuoksi. He pitävät näitä metsiä pyhinä ja heillä on ankarat rangaistukset niiden saastuttamisesta tai vahingoittamisesta oksia leikkaamalla. Koko yhteisö kiroaa ne, jotka rikkovat sääntöjä.[1]