Pohjanmaan radikaalipietismi
Pohjanmaan radikaalipietismi oli 1720-luvulta 1760-luvulle Laihialla alkanut ja Pohjanmaalla vaikuttanut kristillinen liike. Pohjanmaan radikaalipietistit saivat vaikutteita Kälviän Erikinpoikien uskonliikkeeltä ja oli kooltaan muutamien kymmenien ihmisten kokoinen. Liike säilytti elinvoimaisuutensa tukahdtuttamispyrkimyksistä huolimatta aina 1760-luvulle saakka.[1]
Radikaalipietismin kannattajia oli Laihian lisäksi myös muualla Pohjanmaan rannikolla, esimerkiksi Vöyrillä, Ähtävällä ja Uudessakaarlepyyssä.[1]
Liikkeen vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kälviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Erikinpoikien uskonliike
Erikinpoikien uskonliike eli Kälviän separatismi oli Kokkolan seudulla vaikuttanut radikaalipietistinen liike, jota johtivat veljekset Jaakko ja Erik Erikinpoika. Erikinpoikien perimästä Penttilän tilasta tuli Pohjanmaan separatismin keskus suuren Pohjan sodan jälkeen.[2] Vuonna 1733 Erikinpojat tuomittiin maanpakoon, mutta heidän tuomiot eivät kuitenkaan estäneet radikaalien ajatusten leviämistä.[1]
Uusikaarlepyy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Radikaalipietistisen liikkeen merkittävimpiä johtajia oli uusikaarlepyyläinen Katarina Asplund, joka astui separatistiryhmän johtoon Erikinpoikien karkotusvuoden jälkeen vuonna 1736. Asplund oli naimisissa nimismies Lorenz Nordmanin, jonka kuoltua Katarina-leski joutui oikeustoimien kohteeksi. Katarinan lisäksi separatisteiksi todettiin Asplundin poika Erik Nordman sekä talon palvelusväkeä.
Ähtävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Ähtävän herätys
Ähtävällä syntyi vuonna 1738 separatistinen Ähtävän herätys, josta syntyi Suomen ensimmäinen vapaaseurakunta. Liikkeen perusti ruotsista vaikutteita saanut laivuri Matts Rönnqvist ja liike oli radikaalipietistinen vaihtoehto kansankirkolle. Liike tuli tunnetuksi Abraham Achreniuksen saarnasta helluntaina 1740.[3]
Laihia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Pohjanmaan mystikot
Liikettä johti Laihialla kappalaistalon vuokraaja Jaakko Kärmäki ja liikkeeseen kuului noin kolmekymmentä laihialaista. Liikkeen jäsenet olivat hartaita kristittyjä, mutta kirkon oppi ja menot eivät heitä tyydyttäneet. Liikkeen jäsenet kaipasivat sielunrauhaa, jota kirkko ei kyennyt tarjoamaan. Liikkeen johtaja Kärmäki sai lopulta seitsemän vuoden vankeustuomion.[4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kakkuri, Teemu: Suomalainen herätys. Herätyskristillisyyden historia nälkävuosista Nokia-missioon. Helsinki: Kirjapaja, 2014. ISBN 978-952-288-134-2.
- Mäkinen Anssi, Murtorinne Eino & Hanka Heikki: Kristinuskon historia 2000. Kristinusko Suomessa. Espoo: Weilin Göös, 2000. ISBN 951-35-6550-5.
- Näsman, Nils: Svenska Österbottens historia II. Det religiösa livet. Vaasa: Svenska Österbottens Landskapsförbund, 1979. ISBN 951-99097-7-X. (ruotsiksi)