Pilkkaminivetti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pilkkaminivetti
Koiras
Koiras
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Käpinkäiset Campephagidae
Suku: Minivetit Pericrocotus
Laji: flammeus
Kaksiosainen nimi
Pericrocotus flammeus
(Forster, 1781)
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pilkkaminivetti Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pilkkaminivetti Commonsissa

Pilkkaminivetti (Pericrocotus flammeus) on Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa sekä Kiinassa tavattava käpinkäisiin kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naaras

Kooltaan pilkkaminivetti on noin 21 cm. Aikuisen koiraan pää, kurkku, yläselkä ja pyrstö, lukuun ottamatta uloimpia pyrstösulkia, jotka ovat punaiset, ovat väriltään mustat. Pitkähköt siivet ovat mustat ja niissä on kaksi punaista raitaa. Vatsan väri vaihtelee punaoranssista helakanpunaiseen. Naaras on vihertävän harmaa selästään. Otsa, vatsa ja kaksi siipijuovaa ovat väriltään keltaiset. Nuoret linnut muistuttavat väritykseltään naarasta.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pilkkaminivettia tavataan osassa Intian niemimaata, Malaijien saaristossa sekä Kiinan kaakkoisosissa.[3] Pilkkaminivetit elävät avoimissa trooppisissa metsissä[3], mutta niitä voi tavata myös puistoissa ja puutarhoissa.[2]

Lisääntyminen ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pilkkaminivettien pesintäkausi kestää huhtikuusta heinäkuuhun, tosin aika vaihtelee hieman alueittain. Pesän laji rakentaa puuhun pienistä oksanpätkistä, jotka se kiinnittää toisiinsa hämähäkinseitin avulla. Naaraspilkkaminivetti munii kahdesta neljään vaaleanvihreää pilkullista munaa. Vain naaras hautoo munia, muta poikasten ruokkimisesta vastaa myös koiras.[2][3]

Ravintonaan pilkkaminivetit käyttävät hyönteisiä ja hämähäkkejä. Laji pelottaa hyönteiset lehdiltä lentoon heiluttamalla voimakkaasti siipiään ja nappaa ne ilmasta. Laji voi myös etsiä ravintoa puiden lehvästön seasta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Pericrocotus flammeus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 20.1.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Scarlet Minivet Birds and birding in India. Viitattu 10.4.2009. (englanniksi)
  3. a b c Robert Burton: International Wildlife Encyclopedia, s. 1615. Marshall Cavendish, 2002. ISBN 978-0761472667. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.4.2009). (englanniksi)
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.