Pilkkaminivetti
| Pilkkaminivetti | |
|---|---|
_at_Jayanti,_Duars,_West_Bengal_W_Picture_395.jpg) Koiras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Käpinkäiset Campephagidae |
| Suku: | Minivetit Pericrocotus |
| Laji: | flammeus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pericrocotus flammeus |
|
| Katso myös | |
Pilkkaminivetti (Pericrocotus flammeus) on Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa sekä Kiinassa tavattava käpinkäisiin kuuluva varpuslintu.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
_at_Jayanti,_Duars,_West_Bengal_W_IMG_5693.jpg)
Kooltaan pilkkaminivetti on noin 21 cm. Aikuisen koiraan pää, kurkku, yläselkä ja pyrstö ovat mustat, lukuun ottamatta uloimpia pyrstösulkia, jotka ovat punaiset. Pitkähköt siivet ovat mustat ja niissä on kaksi punaista raitaa. Vatsan väri vaihtelee punaoranssista helakanpunaiseen. Naaras on vihertävän harmaa selästään. Otsa, vatsa ja kaksi siipijuovaa ovat väriltään keltaiset. Nuoret linnut muistuttavat väritykseltään naarasta.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pilkkaminivettiä tavataan osassa Intian niemimaata, Malaijien saaristossa sekä Kiinan kaakkoisosissa.[3] Pilkkaminivetit elävät avoimissa trooppisissa metsissä[3], mutta niitä voi tavata myös puistoissa ja puutarhoissa.[2]
Lisääntyminen ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pilkkaminivetin pesintäkausi kestää huhtikuusta heinäkuuhun, tosin aika vaihtelee hieman alueittain. Pesän se rakentaa puuhun pienistä oksanpätkistä, jotka se kiinnittää toisiinsa hämähäkinseitin avulla. Naaraspilkkaminivetti munii kahdesta neljään vaaleanvihreää pilkullista munaa. Vain naaras hautoo munia, mutta poikasten ruokkimisesta vastaa myös koiras.[2][3]
Ravintonaan pilkkaminivetit käyttävät hyönteisiä ja hämähäkkejä. Laji pelottaa hyönteiset lehdiltä lentoon heiluttamalla voimakkaasti siipiään ja nappaa ne ilmasta. Laji voi myös etsiä ravintoa puiden lehvästön seasta.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Pericrocotus flammeus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.1.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d Scarlet Minivet Birds and birding in India. Viitattu 10.4.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c Robert Burton: International Wildlife Encyclopedia, s. 1615. Marshall Cavendish, 2002. ISBN 978-0761472667. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.4.2009). (englanniksi)