Pihatattaret

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pihatattaret
Pihatatar (Polygonum aviculare)
Pihatatar (Polygonum aviculare)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Tatarkasvit Polygonaceae
Suku: Pihatattaret Polygonum
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pihatattaret Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pihatattaret Commonsissa

Pihatattaret (Polygonum) on tatarkasveihin kuuluva kasvisuku. Siihen kuuluu noin 20 lajia. Ne ovat yksivuotisia, ruohovartisia kasveja.[1]

Pihatatarlajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pihatattarien suku laajasti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laajasti käsitettynä Polygonum-sukuun sisältyvät konnantattarien (Bistorta), ukontattarien (Persicaria) ja röyhytattarien (Aconogonon) suvut. Osa lajeista on monivuotisia. Lajeja:

  • Hanhentatar Polygonum persicaria, synon. Persicaria maculosa
  • Isokonnantatar Polygonum bistorta, synon. Bistorta officinalis, aiemmin B. major
  • Katkeratatar Polygonum hydropiper, synon. Persicaria hydropiper
  • Lietetatar Polygonum foliosum, synon. Persicaria foliosa
  • Mietotatar Polygonum minus, synon. Persicaria minor
  • Nurmitatar Polygonum viviparum, synon. Bistorta vivipara
  • Röyhytatar Polygonum divaricatum, synon. Aconogonon divaricatum
  • Ukontatar Polygonum lapathifolium, synon. Persicaria lapathifolia
  • Vesitatar Polygonum amphibium, synon. Persicaria amphibia

Myös kiertotattarien suku (Fallopia), johon kuuluvat Suomessa tavattavista lajeista japanintatar (Fallopia japonica), jättitatar (Fallopia sachalinensis), kiertotatar (Fallopia convolvulus) ja pensaikkotatar (Fallopia dumetorum) on joskus yhdistetty tattariin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 23.7.2009. (ruotsiksi)
  2. a b c d Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.