Pierre Bonaparte

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pierre Bonaparte.

Pierre Napoléon Bonaparte (11. lokakuuta 1815 Rooma, Italia7. huhtikuuta 1881 Versailles, Ranska)[1] oli Lucien Bonaparten poika ja ranskalainen prinssi.

Pierre Bonaparte osallistui vuonna 1831 Romagnan kapinaan ja sen jälkeen Amerikassa Kolumbian sisäiseen konfliktiin. Palattuaan Italiaan hänet vangittiin poliisin taposta, mutta tuomio lievennettiin armahduksella maastakarkotukseksi.[2] Ranskassa hänet valittiin helmikuun vallankumouksen jälkeen 1848 kansalliskokoukseen Korsikan edustajana, jolloin hän julistautui tasavaltalaiseksi. Serkkunsa Louis-Napoleon Bonaparten kaapattua vallan joulukuussa 1851 hän kuitenkin teki sovinnon tämän kanssa. Pierrestä tuli prinssi toisessa keisarikunnassa ja hän sai suuren eläkkeen, mutta tasavaltalaiset hylkäsivät hänet eikä keisariserkku luottanut häneen hänen menneisyytensä vuoksi. Hänellä ei ollut merkittävää vaikutusvaltaa keisarikunnan aikana.[2][1]

Tammikuussa 1870 Pierre Bonaparte riitautui toimittaja Paschal Grousset’n kanssa ja tuli ampuneeksi toimittaja Victor Noirin, joka toimitti hänelle Grousset’n puolesta kutsua kaksintaisteluun. Tapaus nostatti paljon koko keisarikuntaa vastaan suuntautunutta poliittista kuohuntaa. Tapausta käsitellyt erityistuomioistuin Toursissa vapautti Bonaparten murhasyytteestä.[1] Keisari kuitenkin määräsi hänet lähtemään maasta ja hän asettui joksikin aikaa Englantiin, mutta palasi myöhemmin takaisin Ranskaan.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Pierre-Napoléon Bonaparte (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 4.8.2013.
  2. a b c Nordisk familjebok (1905), s. 1079–1080 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 4.8.2013.