Pienlaina
Pienlaina eli pikalaina eli pikavippi on lyhytaikainen, vakuudeton kulutusluotto, jonka suuruus on tyypillisesti 50:n ja 1000:n euron välillä. Pikavipin hakeminen tapahtuu esimerkiksi tekstiviestillä tai luotonantajan verkkosivuston välityksellä. 1.2.2010 alkaen luotonhakija on tunnistettava huolellisesti ennen luottosopimuksen syntymistä, käytännössä tämä edellyttää asiakkaalta verkkopankkitunnusten käyttämistä ensimmäisellä asiointikerralla. Lainapäätöksen saaminen ja lainasumman siirtyminen hakijan tilille kestää normaalisti muutamia minuutteja. Takaisinmaksuaika on tavallisesti joko 14 tai 30 vuorokautta.
Pikavippien todellinen vuosikorko vaihtelee n. 100 ja 1500 prosentin välillä [1][2], kun pankkien sekä muiden rahoituslaitosten myöntämissä perinteisissä kulutusluotoissa ja luottokorteissa vastaava korko on enintään kymmeniä prosentteja. Myös pikalainojen kokonaishinnoissa ja maksuaikavaihtoehdoissa on suuria eroja palveluntarjoajasta riippuen.
Pikavippifirmoilla on Suomessa velvollisuus ilmoittaa lainojensa todellinen vuosikorko, mutta sanomalehti Karjalaisen selvityksen mukaan jopa puolet firmoista ilmoittaa koron huomattavasti todellista pienemmäksi. Kahden viikon lainan vuosikoroksi saatettiin esimerkiksi ilmoittaa 300 prosenttia, kun todellinen vuosikorko olikin noin 10 000 prosenttia.[3]
Sisällysluettelo |
Historia ja nykytilanne [muokkaa]
Pikavipin esikuvina voidaan pitää yhdysvaltalaisia palkkapäivälainoja (payday loans). Palkkapäivälainat ovat pieniä lainoja, jotka myönnetään palkkatodistusta vastaan ja maksetaan takaisin palkkapäivänä.[4] Ensimmäiset suomalaiset vippipalvelut aloittivat toimintansa vuonna 2005 [5]. Kuluttajaviraston kartoituksessa, syyskuussa 2007, markkinoilta löytyi yli 50 vippiyritystä[6].
Vuoden 2011 ensimmäisen vuosineljänneksen aikana pikavippejä myönnettiin 321 000 kappaletta, jotka olivat arvoltaan n. 70 miljoonaa euroa. Keskimääräinen lainasumma oli 217 euroa keskimääräisen takaisinmaksuajan ollessa 33 vuorokautta. Kuluja näistä lainoista maksettiin yhteensä noin 18 miljoonalla euroa. Keskimääräinen kulujen osuus oli siis noin 25% lainapääomasta. Vuonna 2011 rekisteröityneitä lainantarjoajia oli 81 ja pikavippejä otettiin yhteensä lähes 1,5 miljoonaa kappaletta, yhteissummaltaan n. 330 miljoonaa euroa. Keskimääräinen laina-aika oli 32,6 päivää [7]. Ylivoimaisesti suurin käyttäjäkunta oli 18-40 vuotiaat.
Oikeusministeriön vaatimien kiristysten myötä pienlainayritykset kehittelevät keinoja uusien asiakkaiden saamiseksi; ensimmäistä lainaa on markkinoitu jopa ilman kuluja ja korkoja [8]. Osa palveluista on myös kehitellyt tavallisista pikavipeistä poikkeavia lainamahdollisuuksia. Nämä palvelut tarjoavat esimerkiksi pitsaa pikavipillä sekä laskujen erissä maksamisen mahdollisuutta.
Pienlainayritysten kirjo on laaja, yksittäisistä nyrkkipajoista aina kansainvälisiin toimijoihin.
Vastuullisuus [muokkaa]
Tammikuussa 2007 neljän pikavippitoimintaa harjoittavan yrityksen toimesta perustettiin Suomen Pienlainayhdistys, jonka tavoitteena on kehittää hyvää luotonantotapaa. Pienlainayhdistyksen jäsenistö on kasvanut ja kuluvana vuonna 2011 yhdistykseen kuuluu jo kymmenen alan toimijaa, mukaan lukien alan markkinajohtajat. Pikavippien antaminen yöllä kiellettiin lokakuussa 2009. Luottopäätöksen saa antaa, mutta kello 23 jälkeen myönnetyt pikavipit saa nostaa vasta aamuseitsemän jälkeen.
Vuoden 2010 joulukuussa säädetyn lain mukaan kaikkien pikavippejä tarjoavien uusien yritysten tulee olla rekisteröitynyt aluehallintoviraston ylläpitämään luotonantajarekisteriin. Tätä ennen aloittaneille yrityksille annettiin siirtymäaikaa 31.5.2011 saakka, jonka jälkeen kaikkien pikavippejä tarjoavien yritysten tulee olla rekisterissä. Jotta yritys hyväksyttäisiin luotonantajarekisteriin, vaaditaan sen johtohenkilöiltä, että heillä on oikeus harjoittaa elinkeinotoimintaa Suomessa, eivät ole konkurssissa, ja omaavat riittävän kokemuksen luotonantoalalta. Kokemuksen omaaminen voidaan osoittaa joko alan työtodistuksilla tai tutkintotodistuksella. Luotettavuus voidaan varmistaa liiketoimintakielto-, rikos- ja sakkorekisteristä.
Vuoden 2012 huhtikuussa Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylläpitämässä luotonantajarekisterissä oli yhteensä 85 eri luotonantajaa.[9]
Hyödyt [muokkaa]
Helsingin Sanomien taloustoimittaja Jyri Hännisen mukaan monille "pikavippi" on viimeinen pelastus, joka estää heitä näkemästä nälkää tai menettämästä sähköä tai puhelinliittymää viimeisinä rahattomina päivinä ennen palkkapäivää tai etuuden maksupäivää. Hänen mukaansa ei pitäisi tutkia vain pienlainojen ongelmia vaan myös sitä, miten usein ne ovat pelastaneet pulasta, ja sitä, miksi ne ovat tarpeen hyvinvointivaltiossa. [10]
Koronkiskontasyytökset [muokkaa]
Pienlainoja on syytetty koronkiskonnasta. Asiasta tehtiin tutkintapyyntö tammikuussa 2008 ja Keskusrikospoliisi on tehnyt tutkimattajättämispäätöksen valtakunnansyyttäjänviraston pyyntöön siitä onko pienlainojen myöntäminen itsessään koronkiskontaa. Päätöksen mukaan "pääoman käytöstä maksettavan hyvityksen määrä prosentti- tai euromääräisenä ei vaikuta kohtuuttomalta".
Tulevaisuus [muokkaa]
Kataisen hallitus on kiristämässä pikavippejä koskevia lakeja. Muutoksia voi tulla mahdollisesti mm. lainojen ikärajoihin ja ehtoihin. Hallitusneuvottelujen oikeuspolitiikan työryhmää vetäneen kansanedustaja Johannes Koskinen mukaan koko pikavippejä koskeva lainsäädäntö aiotaan käydä läpi. Samalla aiotaan myös selvittää, olisiko positiivisen luottorekisterin perustaminen Suomeen mahdollista.[11]
Pikavipeistä johtuvien lisääntyvien maksuhäiriömerkintöjen johdosta pikavipeille on suunnitteilla mahdollinen kulukatto. Lisäksi yritysten rekisteröitymismaksun korottamisesta on käyty keskustelua. Nykyinen rekisteröitymismaksu on 280 euroa ja lisäksi vuosimaksu 500 euroa. Suomen Pienlainayhdistyksen toiminnanjohtajan Kari Kuusiston mukaan näihin summiin voisi lisätä nollat perään epäluotettavimpien yritysten pois kitkemiseksi.[12]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Taloussanomien pikavippivertailu
- ↑ Kauppalehden uutinen pikavipeistä
- ↑ Pikavippifirmat kiertävät lakia Karjalaisen verkkolehti. 30.10.2011. Viitattu 13.12.2011.
- ↑ Palkkapäivälainaamista Suomen malliin, Helsingin Sanomien taloustoimittaja Jyri Hänninen, Helsingin Sanomat 8.8.2012, sivu B 5
- ↑ Kuluttajavirasto tutkii turkulaista pikalainapalvelua
- ↑ Pikavippiyhtiöiden määrä kasvaa ja maksuhäiriöt lisääntyvät
- ↑ Tilastokeskus antolainauskanta joulukuu 2011
- ↑ Kauppalehden uutinen pikavipeistä
- ↑ Luotonantajarekisteri
- ↑ Palkkapäivälainaamista Suomen malliin, Helsingin Sanomien taloustoimittaja Jyri Hänninen, Helsingin Sanomat 8.8.2012, sivu B 5
- ↑ Pikavippibisnestä halutaan suitsia
- ↑ Pikavipeille suunnitellaan kulukattoa