Pekka Raittila
Pekka Samuli Raittila (28. syyskuuta 1923 Kannus[1] – 25. maaliskuuta 1990 Helsinki[2]) oli suomalainen pappi, kirjastonhoitaja, opettaja ja lestadiolaisuuden tutkija.
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pekka Raittilan vanhemmat olivat rakennusmestari Viljo Valdemar Raittila ja Kaisa Elina Jokinen ja puoliso vuodesta 1945 Saara Inkeri Havas, Väinö Havaksen tytär. Kirjailija ja virsirunoilija Anna-Maija Raittila oli Pekka Raittilan sisar ja taiteilija Tapani Raittila hänen veljensä. Pekka Raittila tuli ylioppilaaksi 1941 ja valmistui teologian kandidaatiksi 1948 ja lisensiaatiksi 1959. Teologian tohtoriksi hän väitteli 1976. Hän oli Joensuun yhteiskoulun uskonnon- ja latinanopettaja 1950–1954, jääkäripataljoonan pastori 1953–1954, Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun kirjastonhoitaja 1954–1964 ja valtion humanistisen toimikunnan tutkimusassistentti 1962–1969. Helsingin yliopistossa Raittila opetti kirkkohistoriaa 1968–1986.[1][2]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tuomas Ragvaldinpoika: hengellinen arkkivirsirunoilija, 1949
- Lestadiolaisuuden varhaisimmat virsijulkaisut, 1952
- Jyväskylän kaupunginkirjaston juhlakirja: 1863–1963, 1963, Pekka Raittila, Ville Repo, Kaija Salmi, Rauno Ekholm
- Albert Heikelin ja J. Fr. Thauvónin perheiden kirjeenvaihtoa 1800-luvulla, 1965
- Lestadiolaisuuden matrikkeli ja bibliografia: Biographia et bibliographia Laestadiana, 1967
- Jakob Fredrik Liljeblad: yksinäinen herätysajan pappi, 1968
- Lestadiolaisuuden vanhimmista kirjekokoelmista ja -julkaisuista, 1969
- Kirjeet ja kirjoitukset: 1847–1881, Juhani Raattamaa, toim. Pekka Raittila
- Juntin talo ja lestadiolainen heräys Tärännössä, 1973, Johan Lantto, toim. Heikki Paunonen, Albert Pekkari, Pekka Raittila
- Lestadiolaisuus 1860-luvulla: leviäminen ja yhteisönmuodostus, 1976
- Kirjeet ja kirjoitukset, 1979, Erkki Antti Juhonpieti, toim. Pekka Raittila
- Lestadiolaisuus Pohjois-Amerikassa vuoteen 1885, 1982
- Muistoja Lapin kristillisyydestä, 1985, Aatu Laitinen, toim. Pekka Raittila (uusi laitos)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1978, s. 772. (Viitattu 5.10.2019)
- ↑ a b Kuolleita. Apulaisprofessori Pekka Raittila. Lestadiolaisuuden tutkija. Helsingin Sanomat, 29.3.1990, s. 4.
| ||||||||||
