Passiot stoalaisuudessa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Passioilla (m. kreik. pathos, mon. pathē) tarkoitettiin stoalaisuudessa tunneperäisen kärsimyksen eri muotoja. Passioita katsottiin olevan päätasolla neljä: halu, nautinto, pelko ja tuska.[1]

Ensisijaiset passiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Passiot voidaan jakaa nelikenttään, jossa kaksi passioista liittyy johonkin, jonka ihminen arvostelee hyväksi, ja kaksi johonkin, jonka ihminen arvostelee pahaksi; ja toisaalta kaksi liittyy nykyhetkeen ja toisaalta kaksi tulevaisuuteen kohdistuvaan odotukseen:[1]

Nykyinen Tuleva
Hyväksi
arvosteltu
Nautinto
Nautinto (kr. hēdonē, lat. uoluptas tai (gestiens) laetitia) on irrationaalinen tila, jossa ihminen tuntee, että jotakin hyvää on läsnä. Tällöin ihmiset katsovat oikeaksi tuntea itsensä haltioituneeksi.
Halu
Halu tai himo (kr. epithymia, lat. libido) on irrationaalinen tila, jossa ihminen tavoittelee jotain odottamaansa, jota pitää hyvänä.
Pahaksi
arvosteltu
Tuska
Tuska tai kärsimys (kr. lypē, lat. aegritudo) on irrationaalinen tila, jossa ihminen tuntee, että jotakin pahaa on läsnä. Tällöin ihmiset katsovat oikeaksi tuntea itsensä ahdistuneeksi.
Pelko
Pelko (kr. fobos, lat. timor) on irrationaalinen tila, jossa ihminen pyrkii välttämään jotain odottamaansa, jota pitää pahana.

Jaottelut tunnetaan neljän päälähteen kautta.[1] Andronikos Rhodoslaisen nimiin laitetuttu teos Passioista käsittelee stoalaisia tunneluokitteluja.[2] Stobaios lainaa erästä luetteloa varhaisemmasta doksografiasta.[3] Cicero hyödyntää jaottelua teoksessaan Keskusteluja Tusculumissa.[4] Lisäksi se esiintyy Diogenes Laertioksella.

Alijaotteluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljää passiota on jaoteltu edelleen erillisiksi passioiksi. Tällaisia jaotteluja voidaan löytää muun muassa Ciceron teoksesta Keskusteluja Tusculumissa.[4]

Tuska tai kärsimys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kateus 
Kateus on kärsimystä, joka on seurausta lähimmäisen menestyksestä.
Kilpailuhenki 
Kilpailuhenki on kärsimystä, joka on seurausta siitä, että joku toinen saa sen mitä itse halusi.
Mustasukkaisuus 
Mustasukkaisuus on kärsimystä, joka on seurausta siitä, että tavoiteltu kohde on paitsi omassa myös toisen hallussa.
Sääli 
Sääli on kärsimystä, joka on seurausta lähimmäistä kohdanneesta ansaitsemattomasta onnettomuudesta.
Ahdistus 
Ahdistus on kärsimystä joka painaa.
Suru 
Suru on kärsimystä, joka on seurausta rakastetun katkerasta kuolemasta.
Murhe 
Murhe on kyynelehtivää kärsimystä.
Hätä 
Hätä on raskasta kärsimystä.
Piina 
Piina on kiduttavaa kärsimystä.
Valitus 
Murhe on kärsimystä, johon liittyy vaikeroiminen.
Alakuloisuus 
Alakuloisuus on kärsimystä, johon liittyy murheiden hautominen.
Vaiva 
Vaiva on pitkäaikaista kärsimystä.
Epätoivo 
Epätoivo on kärsimystä ilman toivoa sen loppumisesta.

Pelko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laiskuus 
Laiskuus on odottavan vaivan pelkoa.
Häpeä 
Häpeä on pelkoa, joka aiheuttaa punastumista.
Kauhu 
Kauhu on lamaannuttavaa pelkoa, joka aiheuttaa kalpeutta, vapinaa ja hampaiden kalinaa.
Pelokkuus 
Pelokkuus on lähestyvän pahan pelkoa.
Järkytys 
Järkytys on pelkoa, joka järkyttää henkistä tasapainoa.
Pelkuruus 
Pelkuruus on pelkoa, joka kulkee kauhun mukana kuin sen kumppani.
Hämmennys 
Hämmennys on pelkoa, joka sekoittaa ajatukset.
Kammo 
Kammo on pitkäkestoista pelkoa.

Halu tai himo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuttumus 
Suuttumus on halua rangaista jotakuta, joka on loukannut itseä ansaitsemattomasti.
Kiukku 
Kiukku on suuttumusta, joka puhkeaa yht'äkkiä.
Viha 
Viha on pitkäkestoista suuttumusta.
Vihamielisyys 
Vihamielisyys on suuttumusta, joka odottaa tilaisuutta kostaa.
Katkeruus 
Katkeruus on suuttumusta, joka on syvällä sydämessä ja sielussa.
Puute 
Puute on halua, joka ei tyydyty koskaan.
Kaipaus 
Kaipaus on halua, joka suuntautuu johonkin joka ei ole läsnä.

Nautinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pahantahtoisuus 
Pahantahtoisuus tai vahingonilo on nautintoa, joka on seurausta lähimmäisen epäonnesta, josta ei ole hyötyä itselle.
Mielihyvä 
Mielihyvä on nautintoa, joka viehättää sielua.
Pöyhkeily 
Pöyhkeily tai ylpeily on nautintoa, joka osoitetaan ulkoisessa käytöksessä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Cicero: Keskusteluja Tusculumissa. (Tusculanae disputationes) Latinan kielestä suomentanut sekä selityksillä ja nimihakemistolla varustanut Veli-Matti Rissanen. Esipuhe Juha Sihvola. Turku: Faros-kustannus Oy, 2009. ISBN 978-952-5710-08-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Knuuttila, Simo: Emotions in Ancient and Medieval Philosophy, s. 51-52. Oxford University Press, 2006. ISBN 019920411X. Teoksen verkkoversio.
  2. Andronikos: ”Passioista I”. Stoicorum Veterum Fragmenta 3.391.
  3. Stobaios, 2.90.7-2.92.17. Stoicorum Veterum Fragmenta 3.394.
  4. a b Cicero: Keskusteluja Tusculumissa (Tusculanae disputationes) IV.11-22.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]