Paavo Hirvikallio

Paavo Hirvikallio (4. syyskuuta 1911 Luumäki – 7. maaliskuuta 2009 Helsinki) oli suomalainen valtiotieteen tohtori ja poliittisen historian tutkija.

Hirvikallion vanhemmat olivat kansakoulunopettajat Taavetti (Taavi) Hirvikallio (1882–1918) ja Aliina Riihelä (1889–1926). Hirvikallion isä joutui Suomen sisällissodan aikana punaisten teloittamaksi Kouvolassa 10. huhtikuuta 1918 ja hänen pankin prokuristina toiminut äitinsä surmattiin Taavetin Kansallis-Osake-Pankin konttorin ryöstöyrityksen yhteydessä 1. kesäkuuta 1926. Hirvikallio pääsi ylioppilaaksi 1929 Kouvolan yhteiskoulusta ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1935. Hän suoritti 1951 puhetaidon opettajan (logonomi) tutkinnon ja väitteli 1958 valtiotieteen tohtoriksi. Hirvenkallion väitöskirja käsitteli Suomen tasavallan presidentinvaaleja vuosina 1919–1950 ja presidenttien valintaan liittyneitä taustatekijöitä. Väitöskirjaa varten Hirvikallio haastatteli muun muassa kaikkia vuonna 1958 elossa olleita presidentin valitsijamiehiä.

Hirvikallio oli työssä Kansallis-Osake-Pankin pääkonttorissa 1936–1946 ja kauppa- ja teollisuusministeriössä 1946–1950. Hän toimi sitten valtio-opin, yhteiskuntaopin ja kansainvälisen politiikan opettajana muun muassa Sotakorkeakoulussa ja Maasotakoulussa.

Hirvikallio kuului 1930-luvulla äärioikeistolaisuutta vastustaneen Vapaamielisten Klubin perustajiin. Hän oli mukana perustamassa vuonna 1935 politiikan tutkimukseen erikoistunutta Valtiotieteellistä yhdistystä ja hän toimitti yhdistyksen vuosikirjat 1941–1951.

Paavo Hirvikallio oli naimisissa 1936–1994 Gertrud Emilia Modigin (1907–1994) kanssa. Suomen Kulttuurirahaston yhteydessä toimii Hirvikallion testamenttilahjoitukseen perustuva Paavo Hirvikallion rahasto joka tukee poliittisen historian jatko-opintoja.

Teoksia

• Tasavallan presidentin vaalit Suomessa 1919-1950, Helsingin yliopiston väitöskirja. Tekijä, Porvoo 1958