Paalu
Wikipedia
Paalu on rakennustekniikassa käytettävä kantava rakenne, jolla tuetaan perustuksia tai tiepenkereitä. Kantavana rakenteena paalu voi ottaa vastaan puristus- ja taivutusrasituksia, joskus myös vetoa.
Paalut voivat olla betonia, terästä tai puuta. Betonipaaluja käytetään eniten uusien talojen tuennassa ja teiden pengerpaalutuksena. Peruskallioon paalutettaessa paalu varustetaan kalliokärjellä. Puupaaluja käytetään vain pengerpaaluina, jos betonipaalua ei tarvita. Teräspaaluja käytetään sekä suurissa siltakohteissa (suurpaalu) että pientalorakentamiseen ja perustustenvahvistamiseen (mikropaalu).
Paalujatkos asennetaan betonipaaluun valun yhteydessä. Jatkoksen avulla yksittäiset paalut liitetään toisiinsa paalutuksen yhteydessä. Yksittäisen jatkamattoman betonipaalun enimmäispituus on 15 metriä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Toimintatapa
Paalut jaetaan toimintaperiaatteensa mukaan kolmeen ryhmään: tukipaaluihin, kitkapaaluihin ja koheesiopaaluihin.[1] Tukipaalut upotetaan kallion pintaan tai kiinteään pohjakerrokseen, johon ne kärjen välityksellä siirtävät yläpuoliset kuormat. Kitkapaalujen toiminta perustuu paalun vaipan ja maan väliseen kitkaan, kun taas koheesipaalujen toiminta perustuu vaipan ja maan väliseen adheesioon.
[muokkaa] Paalutyyppejä
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Suomen Rakennusinsinöörien liitto RIL & Suomen geoteknillinen yhdistys: RIL 223-2005, Lyöntipaalutusohje 2005 (LPO-2005). Suomen Rakennusinsinöörien liitto RIL, 2005. 951-758-453-9.
