PIK-20

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
NASA:lla oli vuosina 1981–1991 tutkimuskäytössä kaksi PIK-20E-konetta.

PIK-20, PIK:n käyttämä lempinimi "Tiu", on toistaiseksi suomalaisen lentokonesuunnittelun menestynein tuote. Tämä purje- ja moottoripurjelentokonesarja (PIK-20, B, D, E ja E II) perustui DI Pekka Tammen diplomityöhön. Sen suunnitteluun ja rakentamiseen, joka alkoi keväällä 1971, osallistuivat myös voimakaksikko DI Hannu Korhonen (PIK:n rakennuspäällikkö) ja teknikko Markku Hiedanpää, joka oli PIK-20-koneen tuotannon aikaansaamisessa avainasemassa. PIK-20 projektista ja muista ilmailuharrastetta kansallisesti edistäneistä tehtävistä saivat Korhonen ja Hiedanpää lentokapteenin arvonimet vuonna 2008.

HTTK:n kevytrakennetekniikan laboratoriossa PIK-19 “Muhinu” projektissa työskentelevien purjelentäjien oli aluksi vain tarkoitus harrasterakentaa uusien OSTIV 15m luokkasääntöjen mukaisesti kaksi kilpapurjelentokonetta Polyteknikkojen Ilmailukerho ry:lle ja Matkalentäjät ry:lle (DI Hannu Korhonen, DI Stefan Nyström, DI Erkki Lehtonen, DI Vesa Kokkonen ja teknikko Markku Hiedanpää). Kevytrakennetekniikan laboratorioinsinöörin DI Ilkka Rantasalon siirtyessä uudeksi Molino Oy:n toimitusjohtajaksi hän näki projektin sopivana ja lupaavana tuotteena Molino Oy:lle. Joten projekti kaupallistui ja yhteistyö Molinon, PIK:n ja HTTK:n välillä käynnistyi.

Teknillisessä korkeakoulussa tehtiin koneprojektiin liittyviä diplomitöitä 7 kappaletta, työt liittyivät ilma-aluksen perussuunnitteluun, kevytrakennetekniikkaan, rakenteen lujuuteen ja väsymiseen, flutteriin, aerodynamiikkaan, lennon optimointiin jne.. Viimeisin näistä Eiriavionin kehitystöistä oli DI Erkki Sointeen suunnittelema kärkiväliltään 18 metrinen moottoripurjelentokone. Tähän projektiin ei saatu haettua KTM:ltä avustusta, jonka jälkeen kehitystyö lopetettiin ja Eiriavion myi valmistusoikeudet Ranskaan.

PIK-20 purjekoneen muottien ja proton rakentamiseen osallistui HTTK:n kevytrakennetekniikan laboratoriossa diplomitöiden tekijöiden lisäksi useita kymmeniä Polyteknikkojen ilmailukerhon jäseniä. Tuotantoon Jämijärvellä ja Lahdessa osallistuivat edellämainittujen Korhosen ja Hiedanpään lisäksi PIK:n jäsenistä mm. DI Ilkka Rantasalo, DI Stefan Nyström ja DI Aki Suokas. Koneen ensilento tapahtui 10. lokakuuta 1973. Sen teki DI Raimo Nurminen Jämijärvellä. Suomen ilmailumuseo sai 10. lokakuuta 1988 PIK-20-koneen prototyypin, OH-425X, kokoelmiinsa.

PIK-20 menestyi alun alkaenkin hyvin kansainvälisissä kilpailuissa. Vuoden 1976 maailmanmestaruuskilpailuissa Räyskälässä australialainen Ingo Renner lensi PIK-20B:llä maailmanmestariksi. Sarjatuotanto alkoi keväällä 1974. Koneesta tehtiin eri versioita, joita valmistettiin teollisesti Suomessa 416 kappaletta ja Ranskaan vietiin tuotannon loppuessa muottien ja työkalujen lisäksi yli 10 puolivalmista konetta (yhteensä noin 433 kpl), joka jäänee koko Suomen ilmailuhistorian suurimmaksi lentokoneen tuotantosarjaksi.

Purje- ja moottoripurjelentokonetta valmisti vuonna 1966 perustettu Molino Oy, jonka omistajaksi tuli 1976 Eiriavion Oy, myöhemmin EIRI Ky - Eiriavion. Uuden moottoripurjelentokonetyypin kehitystyön jäätyä ilman KTM:n tukea ja vanhan tyypin kysynnän hiipuessa se päätyi tuotannon lopettamiseen.

Tammikuussa 1981 PIK-20 EII koneen valmistusoikeudet myytiin Sirenille Ranskaan. PIK-20 tuotanto päättyi Suomessa 31. maaliskuuta 1981.

Suomen posti on julkaissut 13.1.1976 PIK-20-aiheisen postimerkin.

Alatyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

- PIK-20 Prototyyppi OH-425X on Suomen Ilmailumuseossa Vantaalla (protosarja 3 konetta). Protosarjan jälkeen tehtiin koneeseen useita tuotantoa helpottavia muutoksia ja ensimmäinen tuotantoversio. Kaksiosainen ohjaamon kuomu. Varsinaisia lentojarruja ei siivessä ollut, mutta jättöreunalaipat voitiin kääntää +90-astetta liitokulman säätämiseksi. 24 valmistettua kappaletta.

- PIK-20B Sarjavalmistukseen suunniteltu malli. Kuomu muutettu yksiosaiseksi paremman näkyvyyden takia. Siivekkeet yhdistettiin liikkumaan laippojen kanssa ±8 astetta. Suurinta lentoonlähtömassaa kasvatettiin 450 kg:n. Siipiin voitiin tehdasoptiona valita hiilikuituvahvisteiset siipisalot, jolloin saatiin painon säästöä parikymmentä kiloa. 131 valmistettua kappaletta.

- JT-6 Moottoripurjelentokoneen rakensivat yhteistyönä DI Jukka Tervamäki ja Eiriavion Oy PIK-20 B:n modifioidulle rungolle ja siiville sekä Rotax 503 moottorille moottoripurjelentokoneen (OH-520X), jonka tyyppimerkintä on Jukka Tervamäen mukaan JT-6 (proto on Suomen ilmailumuseossa), valmistettu 1 kpl.

- PIK-20D Eniten valmistettu kaikista malleista. Muutoksista suurimpana edellisiin versioihin voidaan mainita siipiin lisätyt Schempp-Hirth lentojarrut. Samalla siiven jättöreunalaippojen liikerata rajoitettiin alueelle −12 – +20 astetta. Korkeusperäsintä siirrettiin eteenpäin 12 senttimetriä. Hiilikuitusalot ja rungonvahvistukset vakiovarustuksena. Rungon päällä siipien pääsalon kohdalla olevaa huoltoluukkua siirrettiin keskilinjalta vasemmalle. 167 valmistettua kappaletta. Kevyin valmistetyista koneista tyhjämassa n 220 kg ja max lentoonlähtömassa 450 kg.

- PIK-20E (EII ja EII F) "Mopu piki" Sisään kelattavalla moottorilla (Rotax 501 ja 505 2-tahtimoottorit) varustettu moottoripurjelentokone, jolla on kyky itsenäisesti nousta kiitotieltä. JT-6 moottoripurjelentokoneen prototyypistä kehitettiin PIK-20 D:n suurennettua runkoa ja korkeusohjainta sekä nuolimuotoon käännettyjä siipiä käyttäen uusi moottoripurjelentokone PIK-20 E ja EII. Moottoripurjekonetta valmistettiin 103 kappaletta, joiden lisäksi tehtiin noin 17 moottoripurjelentokonetta (joista osa tyyppimerkinnällä PIK-30 (17 m kärkiväli)) lisenssillä Ranskassa.

- PIK-20F ("Fix") Suunnitelma kerho-/vakioluokan mallista, proton rakentaminen aloitettiin, työ keskeytettiin alkuvaiheessa siipien laminoinnissa sattuneen työvirheen takia. Siiven jättöreunan laipat olisi jätetty pois ja sisäänvedettävän laskutelineen muuttamista kiinteäksi suunniteltiin.

- PIK-25 Viimeisin näistä Eiriavion:n kehitystöistä oli DI (TkT) Erkki Sointeen suunnittelema kärkiväliltään 18 metrinen moottoripurjelentokone, johon olisi asennettu PIK-20 EII mallissa hyväksi todettu moottorijärjestelmä. Siivet, runko ja korkeusohjain olivat uutta suunnittelua. Moottoripurjelentokone jäi perussuunnitteluasteelle. Projektin työnimi oli PIK-25, tämän saman numeron PIK ry myönsi myöhemmin DI Ari Vahteran diplomityölle; "harrasterakennettavan lentokoneen perussuunnittelu".

- PIK-30 Sirenen Ranskassa valmistama 17 m kärkivälinen PIK-20 EII F:n kehitysversio. Valmistusmäärä 10 kpl.


PIK-20 EASA-tyyppihyväksynnät (EASA Specific Airworthiness Specification):

- EASA.SAS.A.011 - Siren PIK-20E IIF, PIK-30

- EASA.SAS.A.023 – PIK 20, PIK 20B

- EASA.SAS.A.024 – PIK 20D

- EASA.SAS.A.085 – PIK 20E, PIK-20E II

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Raunio, Jukka: Lentäjän näkökulma III, PIK-sarjan lentokoneet. J. Raunio, 1995. ISBN 951-96866-1-4.