O mio babbino caro
O mio babbino caro on sopraanoaaria Giacomo Puccinin vuoden 1918 oopperasta Gianni Schicchi, jossa sen laulaa Lauretta.
Aaria esitettiin ensimmäisen kerran Gianni Schicchin ensiesityksessä Metropolitan-oopperassa New Yorkissa 14. joulukuuta 1918 englantilaisen sopraanolaulajan Florence Eastonin laulamana.
Aariassa Lauretta uskoutuu isälleen rakkaudestaan komeaan nuorukaiseen ja uhkaa hypätä sillalta Arno-jokeen, jos isä ei hyväksy hänen suhdettaan.
Aaria soi elokuvan Hotelli Firenzessä (1985) alkutekstien aikana Kiri Te Kanawan laulamana, säestäjänä Lontoon filharmoninen orkesteri kapellimestari John Pritchardin johdolla. Aivan elokuvan lopussa melodia kuullaan instrumentaaliversiona nuorenparin lopulta saatua toisensa ja suudellessa.
Sanat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
O mio babbino caro,
mi piace, è bello, bello.
Vo’andare in Porta Rossa
a comperar l’anello!
Sì, sì, ci voglio andare!
e se l’amassi indarno,
andrei sul Ponte Vecchio,
ma per buttarmi in Arno!
Mi struggo e mi tormento!
O Dio, vorrei morir!
Babbo, pietà, pietà!
Babbo, pietà, pietà!