Nuoli-Oddrin saaga

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nuoli-Oddrin saaga (isl. Örvar-Odds saga) on keskiaikainen islantilainen saaga, jonka kirjoittajaa ei tunneta. Se luetaan niin kutsuttuihin muinaissaagoihin. Nuoli-Oddrin saaga on yksi neljästä ”Hrafnistan miehistä” kertovasta saagasta (isl. Hrafnistumannasögur), joihin luetaan myös Ketill Kojamon saaga, Grímr Karvaposken saaga sekä Án Jousentaivuttajan saaga. Kyseiset saagat kertovat Norjan Hrafnistasta (nyk. Nærøyn kuntaan kuuluva Ramsta Pohjois-Trøndelagin läänissä) keskiaikaisesta Hálogalandista lähtöisin olevan suvun neljän sukupolven miehistä. Nuoli-Oddrin saaga on näistä kaikkein laajin. Se kertoo Grímr Karvaposken pojasta Oddrista, joka saa nuorena kuulla ennustuksen omasta kuolemastaan, toimii sen toteutumisen estämiseksi ja lähtee satoja vuosia kestäville viikinkiretkille ja palaa vanhaan kotipaikkaansa 300-vuotiaana ja kuolee siellä ennustuksen mukaisesti. Saaga sisältää myös runsaasti runoutta ja päättyy Oddrin kuolinlauluun, jossa Oddr käy monologissaan läpi elämänsä tapahtumia (isl. ævikviða).[1]Nuoli-Oddrin saagaa ei ole suomennettu.

Saagan ajoitus ja käsikirjoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoli-Oddrin saaga on kirjoitettu 1200-luvun jälkipuoliskolla. Saagasta on säilynyt useampia versioita. Lyhyempi ja vanhempana pidetty versio on säilynyt 1300-luvun alkupuolelta peräisin olevassa käsikirjoituksessa Perg. 4to nr 7 (Arkistoitu – Internet Archive) (Kungliga biblioteket, Tukholma). Nuorempi versio on säilynyt 1400-luvulta peräisin olevissa pergamenttikäsikirjoituksissa AM 343a 4to (Arkistoitu – Internet Archive) ja AM 471 4to sekä lukuisissa 1600–1700-luvuilla laadituissa paperikäsikirjoituksissa. Näiden lisäksi tunnetaan myös versio, joka sijoittuu nuoremman ja vanhemman version väliin sekä ajallisesti että sisällöllisesti ja on säilynyt 1300-luvun jälkipuoliskolta peräisin olevassa käsikirjoituksessa AM 344a 4to. Suuri säilyneiden käsikirjoitusten määrä kertoo Nuoli-Oddrin saagan olleen hyvin suosittu paitsi keskiajalla myös sen jälkeen.[2]

Tarinat Nuoli-Oddrista on kuitenkin todennäköisesti tunnettu Skandinaviassa jo 1100-luvun lopulla, sillä Arvarodd mainitaan myös tanskalaisen Saxo Grammaticuksen vuoden 1200 paikkeilla laatimassa latinankielisessä teoksessa Gesta Danorum (kirja 5). Saagassa olevaa Oddrin kuolinlaulua pidetään lisäksi itse saagaa vanhempana. On arvioitu, että se olisi laadittu 1100-luvulla.[3]

Nuoli-Oddrin saaga lähteenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Versioiden eroista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorempi ja vanhempi versio eroavat toisistaan jossain määrin sekä sisällöltään että maailmankuvaltaan. Esimerkiksi saagassa nimellä Rauðgrani (”Punaparta”) esiintyvä Óðinn osallistuu Oddrin viikinkiretkille vain saagan nuoremmassa versiossa. Sámseyn taisteluna tunnettu episodi, jota kuvataan myös Hervörin saagassa ja Saxon teoksessa puuttuu Nuoli-Oddrin saagan edellä mainitusta käsikirjoituksesta Perg. 4to nr 7 (Arkistoitu – Internet Archive).[4] Saagan nuoremmassa versiossa Oddr myös näyttää käyvän läpi henkisen muutoksen, jossa hän kasvaa ihmisenä. Tämä on saagojen sankareille hyvin epätyypillistä, sillä yleensä niissä kuvattujen hahmojen luonne on muuttumaton kautta koko saagan. Vastaavaa ei kuvatakaan saagan vanhemmassa versiossa.[5]

Oddrin kuolinlaulun säkeistöjen määrä vaihtelee ollen vanhemmissa käsikirjoituksissa hieman yli kymmenen ja nuoremmissa jopa 71. Runojen määrä ylipäätään on vanhemman ja nuoremman version käsikirjoituksissa erilainen. Nuorempi versio sisältää samat runot kuin vanhempi versio, vaikkakin jossain määrin eri muodossa. Sen lisäksi nuoremmassa versiossa on mukana myös Sámseyn taistelun yhteyteen liittyvä Oddrin taistelutoverin Hjálmarin kuolinlaulu, joka tunnetaan myös Hervörin saagasta.[6]

Erityispiirteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oddr viettää suurimman osan elämästään viikinkiretkillä, ja hänen nimikkosaagansa on luonteeltaan traaginen päättyen Oddrin kuolemaan. Nuoli-Oddrin saaga on näiden piirteiden ja sen sisältämän runouden perusteella määritelty yleensä viikinkisaagaksi (saks. Wikingersaga), jotka ovat sankarisaagojen (saks. Heldensagas) ohella muinaissaagoista vanhimpia. Nuoli-Oddrin saaga yhdistää kuitenkin kerronnassaan myös nuorempien muinaissaagojen tarina-aihelmia, kuten taisteluita jättiläisten kanssa, ja Oddrin matkat suuntaavat niiden kaltaisesti kauas itään ja kaukaisiin eteläisiin paikkoihin, kuten Bjarmien maahan (isl. Bjarmaland) ja Jordan-virralle (isl. Jórdan). Saaga on siksi joissain yhteyksissä määritelty seikkailusaagaksi (saks. Abenteuersagas), joihin kuuluu yleensä nuorempia muinaissaagoja.[7]

Nuoli-Oddrin saaga suurvalta-ajan Ruotsissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaukaisesta menneisyydestä kertovat islantilaiset muinaissaagat alkoivat 1600–1700-luvulla herättää kiinnostusta erityisesti suurvalta-ajan Ruotsissa. Niiden katsottiin olevan lähteitä, jotka voisivat kertoa jotain Ruotsin muinaisesta ja loistokkaasta menneisyydestä, josta muuten oli saatavilla hyvin vähän lähteitä. Tämän seurauksena muinaissaagoja käytettiin ilman asianmukaista lähdekritiikkiä myös suurvaltaideologian rakennusaineena ja propagandatarkoituksessa, huolimatta siitä, että osa aikalaistutkijoista suhtautui muinaissaagojen lähdearvoon epäillen jo tuolloin.[8]

Myös Nuoli-Oddrin saaga kiinnosti 1600-luvun ruotsalaisia oppineita. Sisällöllisesti Nuoli-Oddrin saaga liittyy Hervörin saagaan, joka sekin oli saanut suurvalta-ajan Ruotsissa merkittävän aseman muinaisen menneisyyden kuvaajana. Nuoli-Oddrin saagan tapahtumat sijoittuvat lisäksi Skandinavian itäosiin ja sekä Ruotsin maaperälle että sen vaikutuspiirissä olleille alueille (esim. Finnmörk, Bjarmaland eli ”Bjarmien maa”, Garðaríki eli Kiovan Rus, Gautland eli Göötanmaa, Uppsala ja Gotlanti). Monet Nuoli-Oddrin saagassa mainituista paikoista olivat tuttuja myös muista muinaissaagoista.[9]

Nuoli-Oddrin saagan yhteys todellisiin historiallisiin tapahtumiin on kyseenalainen eikä saagaa voida pitää lähteenä siitä aikakaudesta ja niistä henkilöistä, joita se kuvaa. Saagan heikosta lähdearvosta huolimatta ruotsalainen oppinut Olof Rudbeck katsoi sen kuitenkin tukevan hänen omaa väitettään siitä, että Ruotsi olisi ollut tarunhohtoinen Atlantis ja sivistyksen kehto.[10] Koska ruotsalaiset eivät 1600-luvulla enää ymmärtäneet muinaissaagojen kieltä, ilmestyi Nuoli-Oddrin saagan latinankielinen käännös Ruotsissa vuonna 1697 Olof Rudbeckin teoksessa Ketilli Hængii et Grimonis Hirsutigenæ patris et filii historia (Upsala).[11]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ármann Jakobsson, Annette Lassen & Agneta Ney. 2003. Inledning. Teoksessa Ármann Jakobsson, Annette Lassen & Agneta Ney (toim.), Fornaldarsagornas struktur och ideologi. Handlingar från ett symposium i Uppsala 31.8.–2.9.2001. Uppsala: Uppsala universitet, Institutionen för nordiska språk, 7–23.
  • Busch, Kay. 2004 [2002]. Großmachtstatus & Sagainterpretation. Die schwedischen Vorzeitsagaeditionen des 17. und 18. Jahrhunderts. Vol I: Beschreibung. Väitöskirja. Friedrich-Alexander-Universität Erlangen-Nürnberg (FAU), Philosophische Fakultät und Fachbereich Theologie.
  • Clunies Ross, Margaret. 2012. Poetry in Fornaldarsögur: Origins, Nature and Purpose. Teoksessa Annette Lassen, Agneta Ney & Ármann Jakobsson (toim.), Legendary Sagas: Origins and Development. Reykjavík: University of Iceland Press, 121–138.
  • Heusler, Andreas & Wilhelm Ranisch. 1903. Örvar-Odds Sterbelied. Teoksessa Andreas Heusler & Wilhelm Ranisch (toim.). 1903. Eddica Minora. Dichtungen eddischer Art aus den Fornaldarsögur und anderen Prosawerken. Dortmund: Fr. Wilh. Ruhfus, xlv–xlviii.
  • Kanerva, Kirsi. 2015. Muinaista menneisyyttä etsimässä. Saagakäännöksiä ja riimututkimusta Ruotsin suurvalta-ajalta.Teoksessa Kirjoista kokoelmaksi. Kansansivistystä ja kansainvälisyyttä Turun kaupunginkirjastossa 1800–1900-luvuilla , toim. Kaisa Hypén, Leila Koivunen & Janne Tunturi. Turku: Avain, 246–254.
  • Kleivane, Elise. 2009. Sagaene om Oddr ok Eiríkr. Ei teksthistorisk tilnærming til to fornaldersagaer. Teoksessa Agneta Ney, Ármann Jakobsson & Annette Lassen (toim.), Fornaldarsagaerne: Myter og virkelighed. Studier i de oldislandske fornaldarsögur Norðurlanda. Køpenhavn: Museum Tusculanum Press, Københavns Universitet, 27–47.
  • Kroesen, Riti. 1993. Örvar-Odds saga. Teoksessa Medieval Scandinavia: An Encyclopedia, toim. Phillip Pulsiano. New York: Garland, 744.
  • Mitchell, Stephen A. 1991. Heroic Sagas and Ballads. Ithaca and London: Cornell University Press.
  • Simek, Rudolf & Hermann Pálsson. 2007. Lexikon der altnordischen Literatur. Kröners Taschenausgabe 490. Stuttgart: Kröner.
  • Wawn, Andrew. 2006. Whatever Happened to Úlfs saga Uggasonar? Teoksessa The Fantastic in Old Norse/Icelandic Literature: Sagas and the British Isles; Preprint Papers of The 13th International Saga Conference; Durham and York, 6th-12th August, 2006, toim. John McKinnell, David Ashurst & Donata Kick. Durham: The Centre for Medieval and Renaissance Studies, Durham University, 2: 1015–1024.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Kroesen 1993; Busch 2004 [2002], s. 110; Simek & Hermann Pálsson 2007, 287.
  2. ↑ Kroesen 1993; Busch 2004 [2002], s. 111.
  3. ↑ Heusler & Ranisch 1903, xlvii; Simek & Hermann Pálsson 2007, s. 287–288.
  4. ↑ Mitchell 1991, s. 61–62; Kroesen 1993.
  5. ↑ Kleivane 2009, s. 32–37.
  6. ↑ Busch 2004 [2002], s. 110; Clunies Ross 2012, s. 129–131, 133–135.
  7. ↑ Mitchell 1993, 206; Busch 2004 [2002], 110; Ármann Jakobsson, Lassen & Ney 2003, 8; Simek & Hermann Pálsson 2007, s. 287.
  8. ↑ Kanerva 2015; aikalaiskritiikistä esim. Wawn 2006, s. 1015–1016.
  9. ↑ Busch 2004 [2002], s. 110-111.
  10. ↑ Busch 2004 [2002], s. 110–111, 116.
  11. ↑ Busch 2004 [2002], s. 111. Saagojen kääntämisestä suurvalta-ajan Ruotsissa, ks. myös Kanerva 2015.

Käännökset ja editiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nuoli-Oddrin_saaga&oldid=21051994”