Norfolkin taistelu
| Norfolkin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Persianlahden sotaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Tappiot | |||||||
|
6 kaatunutta |
noin 5 000 kaatunutta | ||||||
Norfolkin taistelu oli Persianlahden sodan aikana 26.–27. helmikuuta 1991 käyty taistelu länteen kohti Kuwaitia edenneen amerikkalaisen VII armeijakunnan ja nimen Objective Norfolkin saaneen alueen irakilaisten puolustajien välillä. Taistelu päättyi irakilaisten häviöön ja raskaisiin tappioihin.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Norfolkin taistelu sai nimensä Objective Norfolkin mukaan, joka viittasi alueeseen, jonka valloituksen oli saanut tehtäväkseen amerikkalaiseen kenraaliluutnantti Frederick M. Franksin johtamaan VII armeijakuntaan kuulunut kenraalimajuri Thomas G. Rhamen komentama 1. jalkaväkidivisioona. Norfolk oli yksi kolmesta VII armeijakunnan Irakin tasavaltalaiskaartin Tawakalna-divisioonaa vastaan käymästä taistelusta. Kaksi muuta olivat 73 Easting ja Objective Dorset. Objective Norfolk kattoi alueen, jolla sijaitsi Irakin armeijan huoltokeskuksia Irakin ja Saudi-Arabian välisen öljyputken (IPSA) varrella kulkevasta tiestä haarautuvien teiden varrella Irakin Kuwaitin vastaisesta rajasta länteen. Alue oli Tawakalna-divisioonan eteläistä puolustuslinjaa ja Irakilla oli alueella myös 18. mekanisoitu prikaati, 37. panssariprikaati ja 12. panssaridivisioona. Puolustavien joukkojen tehtävänä oli pysäyttää kohti itää etenevät koalition joukot ja mahdollistaa näin Kuwaitissa olleiden irakilaisjoukkojen vetäytyminen.[1]
Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1. jalkaväkidivisioona eteni kohti puolustavia irakilaisia illalla 26. helmikuuta. Amerikkalaisten etenemistä edelsi AH-64 Apache -taisteluhelikoptereilla tehdyt hyökkäykset, jotka estivät puolustajia vastaamasta tehokkaasti amerikkalaisten etenemiseen. Kello 22.30 eversti Lon E. Maggartin johtama 1. prikaati hyökkäsi Irakin 18. mekanisoidun prikaatin asemia vastaan. Yötä valaisivat palavat irakilaiset ajoneuvot, joiden loimussa irakilaisten onnistui havaita jam tuhota kaksi amerikkalaisten M3 Bradley -tiedusteluvaunua. Tiedustelijat vedettiin takaisin ja niiden tilalle lähetettiin panssarivaunut.[1]
Samaan aikaan eversti David Weismanin johtama 3. prikaati kohtasi T-55-vaunuilla varustetun irakilaisen panssaripataljoonan. Monet irakilaiset vaunumiehistöt olivat poistuneet vaunuistaan lähimaastoon ilmaiskujen takia, jotka olivat tuhonneet monet irakilaisten ajoneuvot. Tajuttuaan amerikkalaisten saapuneen alueelle monet yrittivät silti tulittaa hyökkääjiä. Amerikkalaisista puolustusasemat näyttivät tyystin tuhotuilta, mutta niiden joukossa oli muutamia vielä ehjiä irakilaisia ajoneuvoja. Amerikkalaiset M1 Abrams -panssarivaunut ajoivat puolustusasemien läpi ja niitä seurasivat Bradley-vaunut. Palavat irakilaisvaunut valaisivat jälleen amerikkalaiset ja muutamat puolustajat alkoivat tulittaa vaunuja eri suunnilta. Yksi Bradley otti osuman ja kolme amerikkalaista haavoittui. Bradleyt ottivat osumia myös irakilaisten panssarintorjuntaohjuksista.[1]
Etujoukkojen perässä saapuva amerikkalainen panssarikomppania havaitsi tulituksen ja ne tuhosivat kolme T-55-vaunua. Amerikkalaisten lämpökameroissa heidän omien joukkojensa Bradley-vaunut muistuttivat erehdyttävästi vihollisen T-55-vaunuja ja uupuneet ja nuoret panssarivaunumiehistöt avasivat tulen omiaan vastaan. Ennen tilanteen selvenemistä amerikkalaiset olivat kerenneet tuhota viisi omaa panssarivaunuaan ja neljä Bradley-vaunua. Kuusi amerikkalaissotilasta oli kaatunut ja 30 haavoittunut.[1]
Kello 00.30 Objective Norfolkin läpi kulki yhdeksän amerikkalaista pataljoonaa ja nyt amerikkalaiset havaitsivat irakilaiset lämpökameroillaan tulematta itse havaituiksi. Puolustajat tuhottiin ilman, että näillä oli mahdollisuutta vastata tuleen. 1. jalkaväkidivisioonan sektorin pohjoisosassa kohdattiin irakilaisten T-55 ja T-72-panssarivaunuja. Amerikkalaiset vetäytyivät ensimmäisten laukaustenvaihtojen jälkeen ja jatkoivat hyökkäystään kello 06.15 tuhoten irakilaisten bunkkereja, panssariajoneuvoja ja tykistöä.[1]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Objective Norfolk oli vallattu aamuun 27. helmikuuta mennessä. Irakilaiset olivat menettäneet arviolta 5 000 sotilasta kaatuneina ja kahden prikaatin panssarikalusto oli tuhoutunut. Amerikkalaiset menettivät 6 miestä kaatuneina ja alle 70 haavoittuneina. Taistelun jälkeen 1. jalkaväkidivisioonan oli mahdollista edetä edelleen kohti Kuwaitin pohjoisosia.[1]