Nikolai Paul Karl von Etter
Nikolai Paul Karl von Etter (31. maaliskuuta 1833 Helsinki – 27. joulukuuta 1891 Pietari) oli suomalainen Venäjän keisarikunnan armeijassa palvellut kenraaliluutnantti.[1]
Nikolai Paul Karl von Etterin vanhemmat olivat vuonna 1790 syntynyt kenraaliluutnantti Paul von Etter ja Johanna Tesche ja puolisot 1868–1871 Sofia Alexandrovna Spetšinskaja ja vuodesta 1876 Sofia Andrejevna Sassetski. Myös hänen veljistään Sebastian Albrekt von Etteristä ja vuonna 1840 syntyneestä Paul von Etteristä tuli kenraaleita.[1]
Von Etter otettiin tuli oppilaaksi Haminan kadettikouluun 1846, mutta hän siirtyi 1848 keisarin paašikouluun Pietariin. Sieltä 1852 valmistuttuaan hänet ylennettiin kornetiksi ja määrättiin Ratsastavaan henkivartioväkeen. Luutnantiksi von Etter ylennettiin 1855, aliratsumestariksi 1859, ratsumestariksi 1860 ja everstiksi 1864. Hänet määrättiin 6. Klastitskojen, H.K.K. Hessenin Prinssi Ludwigin husaarirykmentin komentajaksi vuonna 1868, siirrettiin armeijan ratsuväen luetteloihin 1872 ja nimitettiin Henkivartioväen ulaanirykmentin komentajaksi 1874. Seuraavana vuonna hänet ylennettiin kenraalimajuriksi ja korotettiin 1876 keisarin seurueeseen mainitussa tehtävässä. Vuonna 1878 hänestä tuli 2. kaartin ratsuväkidivisioonan 3. prikaatin komentaja. Von Etter osallistui prikaateineen Turkin sotaan 1877–1878, minkä jälkeen hänet merkittiin Henkivartioväen ulaanirykmentin upseeriluetteloihin. Vuonna 1881 hänet määrättiin 7. ratsuväkidivisioonan komentajaksi, vuonna 1884 hän sai siirron 10. ratsuväkidivisioonan komentajaksi. Von Etter ylennettiin kenraaliluutnantiksi 1885 ja määrättiin 1887 Henkivartioväen 1. ratsuväkidivisioonan komentajaksi. Hän kuoli tässä tehtävässä toimiessaan.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Nikolai Paul Karl von Etter Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 19.1.2020)
|
