Paul von Etter (1790)
Paul von Etter (24. tammikuuta 1790 Pietari – 27. maaliskuuta 1878 Helsinki) oli suomalainen Venäjän keisarikunnan armeijassa palvellut kenraaliluutnantti.[1]
Paul von Etterin vanhemmat olivat Wienissä syntynyt Sebastian Etter ja Hedvig von Manstein ja puoliso vuodesta 1827 Johanna Tesche. Heidän pojistaan Sebastian Albrekt von Etteristä, Nikolai Paul Karl von Etteristä ja Paul von Etteristä tuli kenraaleita, samoin kuin ensin mainitun kahdesta pojasta.[1]
Von Etter tuli kanslistiksi Pietarin postiosastoon vuonna 1807. Seuraavana vuonna hänet siirrettiin Venäjän armeijan kenttäpostiosaston palvelukseen Suomeen. Kollegiregistraattorin arvon hän sai 1810 ja hänet nimitettiin kuvernementin sihteeriksi 1811. Tittelineuvoksen arvon von Etter sai 1812. Seuraavana vuonna hänet määrättiin apukapteeniksi 1. Suomen jääkärirykmenttiin, joskin hän palveli erikoistehtävissä Suomen kenraalikuvernöörin esikunnan sotilaskansliassa. Hänet siirrettiin alikapteenina Nisovan jalkaväkirykmenttiin 1813, mutta hän palveli kuitenkin tuolloin Suomen kenraalikuvernöörin adjutanttina. Von Etter ylennettiin kapteeniksi 1816, everstiluutnantiksi 1818 ja everstiksi 1822, jolloin hänestä tuli Lappeenrannan jalkaväkirykmentin pataljoonankomentaja.[1]
Viipurin jalkaväkirykmenttiin von Etter siirrettiin toukokuussa 1824 ja nimitettiin rykmentin komentajaksi marraskuussa. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 1829 ja määrättiin 15. jalkaväkidivisioonan 1. prikaatin komentajaksi ja seuraavana vuonna 21. eli myöhemmän 19. jalkaväkidivisioonan 2. prikaatin komentajaksi. Hän toimi samalla Helsingin kaupungin komendanttina. Vuonna 1835 von Etter siirtyi uudelleen muodostetun 21. jalkaväkidivisioonan komentajaksi. Kenraaliluutnantiksi hänet ylennettiin 1840 ja eron sotapalveluksesta hän sai tammikuussa 1843.[1]
Von Etter aateloitiin 1843 ja hänen sukunsa merkittiin samana vuonna Suomen ritarihuoneeseen aatelissukuna numero 210.[1]