Nick Park

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nick Park

Nicholas Wulstan "Nick" Park, CBE, (s. 6. joulukuuta 1958 Preston, Lancashire, Englanti) on brittiläinen animaattori ja elokuvantekijä. Park tunnetaan etenkin suosituista Wallace & Gromit -vaha-animaatioistaan.

Kouluaikoina hänellä oli tapana piirrellä vihkoihinsa erilaisia sarjakuvia. Tästä opettajat eivät pitäneet ja sanoivat hänelle monesti, että hän ei ansaitsisi elantoaan sarjakuvilla. Park opiskeli Sheffieldin yliopistossa sekä Britannian kansallisessa elokuvakoulussa National Film and Television Schoolissa, jossa hän alkoi tehdä lopputyönään ensimmäistä Wallace & Gromit -animaatiotaan. 1985 hänet palkattiin animaattoriksi Aardman Animations -elokuvayhtiöön Bristoliin. 1989 Park julkaisi kaksi lyhytanimaatiota, jotka tekivät hänestä kuuluisan: ensimmäisen Wallace & Gromit -elokuvan Suurenmoinen huviretki (A Grand Day Out) sekä satiirin Koti kaikilla mukavuuksilla (Creature Comforts), jossa kotioloistaan puhuvien brittien äänet oli laitettu animoitujen eläintarhan eläinten suuhun. Jälkimmäinen elokuva toi Parkille hänen ensimmäisen Oscarinsa. Suurenmoinen huviretki sai ehdokkuuden.

Park jatkoi Wallacen ja Gromitin parissa lyhytelokuvilla Väärät housut (The Wrong Trousers, 1993) ja Läheltä piti (A Close Shave, 1995), jotka molemmat voittivat Oscarit. Parkin elokuvien on kuvattu tehneen teknisen vallankumouksen savianimaation saralla: niiden juonet ovat äärimmäisen hiottuja, niiden lavastus, kuvaus, äänitehosteet ja musiikki ovat "oikeiden" elokuvien luokkaa.

Parkin elokuvien ja niiden menestyksen ansiosta Aardman teki hollywoodilaisen Dreamworks-studion kanssa sopimuksen sarjasta pitkiä animaatioelokuvia. Ensimmäinen oli Parkin ja Peter Lordin ohjaama Kananlento (Chicken Run, 2000), jota seurasi Parkin ja Steve Boxin Wallace & Gromit: Kanin kirous (Wallace & Gromit - the Curse of the Were-Rabbit, 2005), joka teki Oscar-gaalassa uuden aluevaltauksen vaha-animaatiolle voittamalla Parhaan animaatioelokuvan Oscarin ensimmäisenä vaha-animaationa. Park ja Aardmanin animaattorit ovat pitäneet tiukasti kiinni vanhanaikaisesta "stop motion" -animaatiotekniikastaan: savihahmoa pitää liikuttaa 24 kertaa sekunnin otosta varten, ja valmista elokuvaa valmistuu vain muutamia sekunteja päivässä. Park on jopa jättänyt tahallaan sormenjälkiään näkyviin hahmojen pinnalle, kontrastina kliinisille tietokoneanimaatioille.