Neitotonkija
| Neitotonkija | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
| Alalahko: | Labroidei |
| Heimo: | Kirjoahvenet Cichlidae |
| Alaheimo: | Geophaginae |
| Suku: | Biotodoma |
| Laji: | cupido |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Neitotonkija eli täplätonkija[3] (Biotodoma cupido, vanh. Acara subocularis, Geophagus cupido) on kirjoahveniin kuuluva kalalaji, jota pidetään joskus akvaarioissa.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neitotonkija jää alle 10 senttimetrin mittaiseksi. Siitä on erilaisia värimuotoja, pohjaväri on harmahtava ja siinä on joskus vihertävänsävyisiä pystyraitoja. Nuoret kalat ovat kaikki enemmän tai vähemmän harmaita; loistelias väritys kehittyy aikuisille kaloille hyvissä vesioloissa. Silmän läpi kulkee tumma juova, ja vartalon takaosassa on tumma silmäkuvio. Koiraa poskissa on vaaleansiniset hennot viivat, kun taas naaraalla on pilkkuja, mutta aina ei sukupuolten erottaminen onnistu.
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neitotonkija on kotoisin Etelä-Amerikasta, Amazonin ja Essequibon vesistöalueelta.[4] Se elää kirkasvetisten jokien hitaasti virtaavilla osuuksilla lähellä pohjaa tai keskivedessä.[5]
Käyttäytyminen ja lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nimensä mukaisesti neitotonkijat tonkivat ruokaa pohjalta. Ne ovat melko aggressiivisia reviiriä puolustavia kaloja.[6]
Kutemisen lähestyessä naaras kaivaa kuopan pohjahiekkaan, ja laskee siihen noin sata mätimunaa. Koiras vartioi reviiriä kun naaras hoitaa mätiä, ja molemmat vanhemmat jatkavat hoitamista vielä 10 päivän päästäkin, kun poikaset uivat jo vapaasti. Lisääntyminen onnistuu harvoin kotiakvaariossa.[5]
Vesiolot ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neitotonkijat viihtyvät lämpimässä (25–29 °C), pehmeässä (veden kovuus 0-6) ja happamuudeltaan melko neutraalissa tai lievästi happamassa vedessä, pH 6–7. Ne syövät eläinpitoista ravintoa kuten hyönteisten toukkia ja pieniä äyriäisiä.[5] Neitotonkijat ovat herkkiä veden laadulle, etenkin nitraateille. Vähänkin huonossa vedessä ne menettävät värinsä.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Frederico, R.G.: Biotodoma cupido IUCN Red List of Threatened Species. Version 2023-1. 2023. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.2.2024. (englanniksi)
- ↑ ITIS
- ↑ Markku Varjo, Lauri Koli ja Harri Dahlström: Maailman kalojen nimet, s. 87. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
- ↑ Biotodoma cupido (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- ↑ a b c Mongabay
- ↑ Aquaria Central (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Tropical Fish Finder (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|