Near Field Communication

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Near Field Communication (NFC) on RFID-tekniikkaa hyödyntävä laitteiden kättelyyn (tunnistamiseen) ja tiedonsiirtoon hyvin lyhyille, korkeintaan muutamien senttimetrien etäisyyksille kapealla tiedonsiirtokaistalla. Suurin ero RFID:hen on se, että NFC-laite voi toimia sekä lukijalaitteena että tunnisteena, toisin kuin perinteiset RFID-laitteet.

Toisin kuin toisinaan väitetään[1][2] "NFC":tä ei ole mahdollista saada matkapuhelimiin SIM- tai microSD-korttien avulla jälkiasennuksena. Tämä johtuu siitä, että SIM- (UICC) kortissa tai microSD-kortissa ei ole NFC-yhteyden vaatimaa antennia tai NFC-radiomodulia. NFC viittaa alempana mainittuun standardin (ISO/IEC 18092, 21481, 14443) mukaiseen lyhyen kantaman tiedonsiirtoon.

NFC-tiedonsiirtoa käytetään ainakin kolmessa eri yhteydessä:

1) matkapuhelimissa ja muissa vastaavissa laitteissa joissa esimerkiksi NFC-yhteyden avulla voidaan "parittaa" kaksi laitetta. Tämän jälkeen voidaan siirtää suurempi määrä dataa turvallisesti esimerkiksi Bluetooth-yhteyttä käyttäen.

2) maksukorteissa, joissa NFC-muotoista tiedonsiirtoa käytetään maksukortin tai maksutagin ja EMV-maksuterminaalin (POS-terminaali) välisessä kontaktittomassa tiedonsiirrossa. Tällöin kyse on on VISA- tai MasterCard-maksamisesta pankin tai muun kortin myöntäjän maksukortin avulla (=lähimaksaminen l. "proximity payment").

3) maksuvälineiden saralla nimitystä "NFC" käytetään myös lähimaksamisesta matkapuhelimen avulla. Tällöin matkapuhelimen SIM- (UICC) kortilla voi matkapuhelinsovellusten lisäksi olla maksuaplikaatio sekä tarvittava kryptologinen EMV-toiminnallisuus. Tällöin puhutaan "NFC-SIM" kortista, mutta tarvittava NFC-radiomoduli ja antenni ovat matkapuhelimessa, eivät suinkaan puhelimen sisässä olevassa pienessä SIM-kortissa. SIM-kortti on ns. Java-sirukortti (smart card).

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Standardit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NFC ja sen toiminnot on kuvattu standardeissa ISO/IEC 18092 (Interface and Protocol -1) sekä ISO/IEC 21481 (Near Field Communication Interface and Protocol -2). Lisäksi NFC on yhteensopiva ISO/IEC 14443 -x standardisarjan (Identification cards - Contactless integrated circuit cards - Proximity cards) kanssa, joka määrittelee yleisesti 13,56 MHz taajuudella toimivien kontaktittomien älykorttien ominaisuudet ja tiedonsiirron.

NFC:n standardien ylläpidosta vastaa vuonna 1961 perustettu Ecma International -järjestö. ISO/IEC 18092 ja ISO/IEC 21481 -standardit ovat hallinnollisesti kansainvälisen ISO/IEC JTC 1/SC 6 -komitean vastuulla, kun taas ISO/IEC 14443 -standardisarjasta vastaa kansainvälisen ISO/IEC JTC 1/SC 17 -komitea. Suomen osalta yllämainittujen komiteoiden työtä seuraa ja kansallisia kannanottoja lähettää SFS:n IT-standardisointi.

NFC Forum[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokia, Philips ja Sony perustivat vuonna 2004 voittoa tavoittelemattoman NFC Forumin, jonka tavoitteena on edistää NFC:n standardointia, kehittymistä ja käyttöönottoa. NFC Forum ei kuitenkaan itse vastaa standardoinnista. Marraskuussa 2007 jäseniä oli yli 130, joukossa myös paljon tunnettuja jäseniä, kuten MasterCard, Microsoft, Motorola, Samsung ja Visa. Jäsenet muodostavat kahdeksan työryhmää, joiden toimialoja ovat muun muassa markkinointi, tekniikan kehitys ja yhteensovittaminen sekä testaus.

Suomalaisten osuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaiset VTT, Nokia ja lukuisa joukko muita suomalaisyrityksiä ovat olleet NFC-teknologian kehittäjiä maailmanlaajuisestikin. Vuonna 2009 NFC Forumin työkokous järjestettiin Oulussa.[3].

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhteys perustuu sähkömagneettiseen induktioon radiotaajuudella 13,56 MHz. Tiedonsiirtonopeus voi olla 106, 212 tai 424 kbit/s, jotka soveltuvat pienten tietomäärien siirtoon. Suurempia tietomääriä käsiteltäessä NFC:tä voi käyttää avaamaan yhteys, jossa varsinainen tiedonsiirto hoidetaan esimerkiksi Bluetoothilla.

NFC-protokollan mukaisessa kommunikaatiossa on aina kaksi osapuolta. Osapuolet ovat niin sanottu aloitteentekijä (engl. initiator) sekä kohde (engl. target). Aloitteentekijä nimensä mukaisesti aloittaa tiedonsiirron, minkä lisäksi se vastaa kommunikoinnista koko tiedonsiirron ajan. Kohde sen sijaan toimii passiivisena osapuolena vastaten aloitteentekijältä saamiinsa pyyntöihin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Operaattorit sitoutuivat vauhdittamaan NFC:n tuloa Puhelinvertailu.com. Viitattu 20.9.2011.
  2. NFC puhelimeen microSD-kortin avulla Puhelinvertailu.com. Viitattu 20.9.2011.
  3. Oulun NFC Week 2009 Viitattu 13.3.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]