Nautakiiliäinen
Tätä sivua ei ole | Nautakiiliäinen | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Hypoderma bovis Linnaeus, 1758 |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Nautakiiliäinen Wikispeciesissä |
Nautakiiliäinen (Hypoderma bovis), kansanomaisesti myös häntäkärpänen tai perskärpänen[1] on mehiläismäinen kiiliäisiin kuuluva kärpänen, jonka toukat loisivat nautaeläimissä. Kiiliäisen toukkaa kutsutaan myös nimellä permu. Poroissa elävä vastaava loinen on nimeltään kurmupaarma eli porokiiläinen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elintavat
Suurikokoinen ja karvainen nautakiiliäinen liimaa munansa yleensä isäntäeläimen takapuoleen tai -reisiin. Noin neljän päivän kuluttua kuoriutuva toukka tunkeutuu isännän ihon läpi ja vaeltaa usean kuukauden aikana sen selkänahan alle. Toisessa toukkavaiheessa se poraa ihoon hengitysreiän ja kolmannen toukkavaiheen jälkeen kehittyy 4–11 viikon aikana esikoteloksi. Täysikasvuinen toukka on noin 30 mm mittainen. Esikotelo tunkeutuu ulos isännästä ja maahan pudottuaan hakee itselleen piilopaikan ja koteloituu. Kotelo kestää −28° C pakkasen. Kuoriutunut nautakiiliäinen elää kolmesta viiteen päivää.[1]
Suomessa nautakiiliäisiä ei ole tavattu vuosikymmeniin mutta porojen vastaava kurmu on yleinen loinen. Kurmu on herkkä ivermektiinivalmisteilla ja oletettavasti myös nautakiiliäinen saataisiin häädettyä samoilla lääkkeillä.
[muokkaa] Muu merkitys
Kuvaannollisesti hyönteisen nimeä häntäkärpänen on käytetty merkitsemään kintereillä häiritsevästi hyörivää ihmistä sekä hännystelijää.[2]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b Vertaimevät lahkot (PDF) Helsingin yliopisto. Viitattu 4.7.2008.
- ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
