Natalija Vitrenko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Natalija Myh’ailivna Vitrenko (ukr. Наталія Михайлівна Вітренко, s. 28. joulukuuta 1951 Kiova) on Ukrainan edistyksellisen sosialistisen puolueen (PSPU) johtaja ja entinen parlamentin jäsen.

Vanhemmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vitrenkon isä oli Ukrainan radiotelegrafin (uutistoimiston) toimittaja Myh’ail Dubynsky, joka kuoli sodassa heikentyneen terveytensä seurauksiin 42-vuotiaana Natalijan ollessa kahden kuukauden ikäinen. Natalija oli perheen neljäs lapsi eikä isä ehtinyt nähdä tytärtään. Äiti Valentyna Matvjejevna Fedtšenko kasvatti lapset yksinhuoltajana. Äiti oli dosentti ja historian kandidaatti, joka opetti Kiovan lääketieteellisessä instituutissa. 1959 hän siirtyi Kostjantynivkaan Donin alueelle perustamaan Ukrainan etäopintojen polyteknisen instituutin yleisteknillistä tiedekuntaa. Vanhimmat lapset jäivät Kiovaan, mutta Natalija opiskeli Donetštšynassa ensimmäisestä seitsemänteen luokkaan. Vitrenkon äidillä oli luottamustehtävä Ukrainan kommunistisen puolueen poliittisen toimikunnan jäsenenä Kostjantynivkan kaupunginkomiteassa.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vitrenkon äiti jäi eläkkeelle 1965 palaten Kiovaan. Natalija päätti Kiovassa oppikoulun kymmenennen luokan 1969 ja pääsi Kiovan kansantalousinstituuttiin kirjanpidon tiedekuntaan. Korkeakoulussa hänestä tuli Leninin stipendiaatti, instituutin Komsomolin komitean jäsen sekä Kiovan neuvostoraionin piirivaltuutettu.

1971 hän meni naimisiin ja vuotta myöhemmin syntyi tytär Olha. Vitrenko päätti opinnot instituutissa punaisella diplomilla ja sai jatko-opiskelijapaikan.

1973 elokuusta marraskuuhun hän toimi Ukrainan tilastokeskuksen kuljetustilastojen osastolla vanhempana ekonomistina, minkä jälkeen hän jatko jatko-opintojaan Kiovan kansantalousinstituutissa. 1974 hänestä tuli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen jäsen. Tämän jälkeen hän teki tutkimusta myöhempään väitöskirjaansa tilastollisista menetelmistä tuotannon tehokkuuden tutkimiseksi. Toinen lapsi, Juri, syntyi.

Tieteenharjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1977 Vitrenko valmistui kansantaloustieteen kandidaatiksi, minkä jälkeen hän työskenteli tutkijana tieteellisessä tutkimusinstituutissa. 1979 Vitrenko palasi Kiovan kansantalousinstituuttiin dosentiksi. 1983 syntyi tytär Maryna. 1989 Natalija Vitrenko sai valmiiksi väitöskirjansa. Nuorin tytär Maryna päättää taloustieteen ja sosiologian opinnot Kiovan valtiollisessa yliopistossa ja hänestä tulee avustaja korkeimpaan radaan. Marynasta tulee myös Ukrainan edistyksellisen sosialistisen puolueen jäsen.

Talouden uudistamista erilaisissa taloudellisissa järjestelmissä käsittelevän väitöskirjantyönsä perusteella Vitrenko vakuuttui siitä, ettei kansainvälisen valuuttarahaston suosittelema keino talouden uudistamiseksi ollut oikea, vaan johtaa poliittiseen taisteluun.

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 1991 Vitrenko esitelmöi Ukrainan tiedeakatemiassa aiheesta sosialistinen valinta ja yksityistäminen osoittaen ylitsepääsemättömät yksityistämiseen liittyvät ongelmat. Yksityistämistä puolustavat Ukrainan kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsenet Serhi Arkadijovytš Jeroh’in ja Ivan Fedorovytš Kuras. Toukokuussa 1991 Vitrenko osallistui yleisliittolaiseen tieteellis-käytännölliseen konferenssiin, mikä käsittelee perestroikaa sekä kannattaa Moskovan valtionyliopiston laitoksen johtajan, professori Boris Slavinin kantaa sosialistisen idean suojelemista puoluenomenklatuuralta, mikä naamioituu markkinatalouden kannattajiksi. 16. kesäkuuta 1991 Ukrainan pravda julkaisi Vitrenkon ensimmäisen artikkelin. Artikkelista seuraa kutsu osallistua Ukrainan kommunistisen puolueen ohjelman taloudellisen osan uudelleen kirjoitustöihin. Vitrenko ei ole yhtä mieltä työtä johtaneiden tohtoreiden Anatoli Haltšynsky ja Borys Kvasnjukin kanssa siitä, että kommunistisen puolueen ohjelmaa pyritään muokkaamaan sellaiseksi, että se johtaisi markkinatalouteen, toisin sanoen kapitalismiin. Vitrenkon mukaan silloinen Ukrainan kommunistisen puolueen keskuskomitean ensimmäinen sihteeri Stanislav Hurenko ei voi olla muistamatta sitä, että heinäkuussa 1991 tuntematon nuori nainen pyysi puheenvuoron korkean tason neuvottelussa ja esitti kritiikkiä, mikä turmeli monen läsnä olleen mielialan.

Toukokuussa 1992 ryhmä tutkijoita Vitrenkon johdolla laati kriisiohjelman. 1993 Vitrenko julkaisee kirjoituksen: Ukrainan sosiaalinen rakenne: arvio tasosta ja kehitysnäkymistä. Kesällä 1993 Vitrenko julkaisi ohjelman Ensisijaisista toimista, mikä oli osoitettu presidentille, pääministerille ja korkeimman radan puhemiehelle. Ohjelma oli kansainvälisen valuuttarahaston suositusten vastainen eikä sitä otettu huomioon.

15. kesäkuuta 1994 Vitrenkoa avustavien tutkijoiden ja Ukrainan sosialistisen puolueen kansanedustajien avulla laadittu uusi kriisiohjelma hyväksytään Ukrainan korkeimmassa radassa, minkä toimeenpanosta uudelleen valittu presidentti Leonid Kutšma kieltäytyy puolueen johdon tukiessa.

Kansanedustaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1994 Vitrenkosta tuli kansanedustaja. Ukrainan sosialistisen puolueen ja Ukrainan kommunistisen puolueen erimielisyydet kärjistyvät ja Vitrenko oli mukana perustamassa Ukrainan edistyksellistä sosialistista puoluetta. Vitrenko oli työstämässä 13 lakia ja 37 asetusta. Vitrenkon kirjoituksia julkaistiin ulkomailla Lyndon LaRouchen Executive Intelligence Reviewssä.

2006 vaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan parlamenttivaaleissa 2006 Natalija Vitrenkon vaaliryhmittymä sai Ukrainan keskusvaalilautakunnan ilmoituksen mukaan 2,93 %:ia äänistä, mikä ei kolmen prosentin vaalikynnyksen vuoksi oikeuta yhteenkään kansanedustajan paikkaan Ukrainan korkeimmassa radassa.

15. huhtikuuta 2006 mennessä, mikä oli viimeinen ajankohta valittaa vaaleista Ukrainan korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jätti Vitrenkon ryhmittymä valituksen ääntenlaskennasta vaatien osittaista uudelleen laskemista. Uutispalvelu ForUA:n mukaan Vitrenko olisi haastattelussa maininnut, että Julija Tymošenko on Ukrainan päävaara. Haastattelun mukaan Ukrainan parlamenttivaalien tulos väärennettiin Julija Tymošenkon vaaliryhmittymän hyväksi vaalilaskennassa. Hänen mukaansa Tymošenkon lakimiehet esiintyvät oikeusjutussa vastaavan Ukrainan keskusvaalilautakunnan puolesta auttaen sitä väistämään vastuuta vaalien väärentämisestä. Lisäksi Vitrenkon mukaan Tymošenko kontrolloi keskusvaalilautakuntaa ja suurta osaa aluevaalilautakunnista ja käytännössä kaikkia oikeusistuimia. Hän kuitenkin uskoo, ettei korkein hallinto-oikeus (Высший административный суд) oli vielä Tymošenkon koron alla ja että tuomareilla riittää kansalaisrohkeutta päättää Tymošenkoa vastaan. Päätöksellä äänten uudelleen laskennasta ratkaistaan myös suuri kysymys Ukrainan suunnasta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]