Naqib al-Ašrafin kapina
| Naqib al-Ašrafin kapina | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
|
Naqib al-Ašrafin tukijat |
|||||||
Naqib al-Ašrafin kapina oli Osmanien valtakunnan aikainen kapina Jerusalemissa vuosina 1703–1705. Esimerkiksi ankaran veronkannon ja hallinnollisien uudistusten vastustuksesta puhjenneen kapinan johtaja oli Naqib al-Ašrafin arvonimeä kantanut Muhammad ibn Mustafa al-Husseini. Kapina kukistettiin lopulta osmaniarmeijan saavuttua kaupungin tuntumaan ja osan kaupungin ryhmittymistä noustua Husseinin tukijoita vastaan. Kapina päättyi Husseinin paetessa kaupungista. Hän jäi myöhemmin vangiksi ja tuli teloitetuksi.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palestiinaan alue oli kuulunut vuodesta 1516 Osmanien valtakuntaan. Naqib al-Ašraf oli puolestaan Osmanivaltion alaisten virkamiesten käyttämä arvonimi.[1] Arvonimen käyttäjien tuli polveutua profeetta Muhammadista. Jerusalemista arvonimeä käyttivät 1700-luvun alussa Husseinien suvun jäsenet, jotka polveutuivat Muhammadin lapsenlapsi Husainista. Kapinan tapahtumien aikainen Jerusalemin Naqib al-Ašraf oli Muhammad ibn Mustafa al-Husseini. Hänet puolestaan nimitti Jerusalemin qadi eli ylituomari.[2]
Osmanit olivat alakneet uudistaa hallinnollista järjestelmäänsä 1600-luvun puoliväliltä lähtien. Palestiinan aueella muutoksia yritti toteuttaa vuonna 1701 virkansa aloittanut Damaskoksen kuernööri Mehmet Paša Kurd Bayram. Uudistuksiin lukeutui toisaalta myös entistä ankarampi veronkeruu. Muutokset herättivät yleistä vastustusta.[1] Alueella nousi talonpoikien kapina, jonka Jerusalemin maaherra pyrki kukistamaan verisesti. Kun maaherra kapinaa kukistaessaan tuhosi myös Jerusalemin uskonnollisen johtajan eli muftin omistaman erään kylän, Jerusalemin qadi sanoutui hänestä irti ja avasi vuonna 1703 kaupunginportit kapinallisille saaden tukea myös kaupungin varuskunnalta. Naqib al-Ašrafiksi nimitettiin nuori Muhammad ibn Mustafa al-Husseini.[1]
Kapinan kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Naqib al-Ašrafin tukijat karkottivat Jerusalemin maaherran joukot ja ottivat kaupungin hallintaansa. Osmanit tekivät useita yrityksiä tukahduttaa kapinaa.[1] Heidän joukkojensa saapuessa Jerusalemin kaupunginmuurille ensimmäisen kerran he joutuivat palaamaan Gazaan kohdattuaan odottamattoman kiivasta vastarintaa.[2]
Jerusalemissa kapinaliike alkoi kuitenkin pian rakoilla kapinallisten muodostaessa eri kilpailevia ryhmittymiään.[1] Möys siviiliväestön olot osoittautuivat tukalaksi. Kaupungin juutalaisia ja kristittyjä sorrettiin esimerkiksi pukeutumissäännöin, velvoittamalla heitä väistämään muslimeja kaduilla ja satunnaisin syin annetuin rangaistuksin.[2]
Vuonna 1705 Jerusalemia oli lähestymässä Damaskoksesta saapuva entistä suurempi osmaniarmeija.[1] Jerusalemin varuskunta ja paikalliset suufilaiset aloittivat osmanien lähestyessä oman kapinansa Naqib al-Ašrafia vastaan. He valtasivat Daavidin tornin samalla, kun Husseini linnoittautui omaan asumukseensa. Osapuolten välillä käytiin kiivaita taisteluja vanhankaupungin pohjoisosassa ja kaatuneiden määrän kasvaessa Husseinin kapinaliike menetti kannatusta entisestään. Osmanein saavuttua Jerusalemin ulkopuolelle he aloittivat sen muurien pommituksen.[2]
Husseini päätti lopulta tilanteensa olevan toivoton ja yöllä 28. marraskuuta 1705 hän pakeni Jerusalemista[2] mukanaan joukko kannattajiaan. Hänet saatiin lopulta kiinni ja hän päätyi teloitetuksi Istanbulissa vuonna 1707.[2]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Olot Jerusalemissa eivät muuttuneet radikaalisti kapinan tukahduttamisen jälkeen. Sen maaherrat jatkoivat vainoja. Paikallisten dynastioiden keskinäinnen kahina jatkui myös. Muhammad ibn Mustafa al-Husseinin teloituksen jälkeen naqibin aseman sai Abd al-Latif al-Ghudayya. Ghudayya-suku muutti nimensä myöhemmin Husseiniksi nimen arvovallan takia ja he muodostivat niin sanotut uudet Husseinit, jotka olivat Jerusalemin muslimien mahtisuvuista tärkein nykypäiviin saakka.[2]