Nan Bostick

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nan Bostick (2. maaliskuuta 1943 – 26. maaliskuuta 2012)[1] oli yhdysvaltalainen ragtime-pianisti, säveltäjä, kirjailija ja historioitsija. Kirjailijana ja historioitsijana hän oli erikoistunut varsinkin ragtime-musiikin naispuolisten vaikuttajien historian tutkimukseen.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nan Bostick asui viimeiset vuotensa Menlo Parkissa, Kaliforniassa.[1] Elämäntyönsä hän teki musiikinopettajana.[1] Hän sovelsi erityistä pienille lapsille (vastasyntyneistä nelivuotiaisiin) tarkoitettua musiikkikasvatusmenetelmää.[1] Bostick jäi opettajantoimestaan eläkkeelle 2008.[1] Jäätyään eläkkeelle hän omistautui kokonaan pianonsoitolle ja ragtime-musiikin historian tutkimukselle.

Pääasiallisesti Nan Bostick tunnetaan pianistina ja säveltäjänä. Hän soitti mm. historiallista ragtime-musiikkia ja on tehnyt joitakin levytyksiä. Hän myös sävelsi kappaleita. Dokumentaristi Ken Burns on sisällyttänyt joitakin valikoituja näytteitä Bostickin ensimmäisen cd-julkaisun kappaleista vuonna 2004 julkaistuun dokumenttiinsa Unforgivable Blackness: The Rise and Fall of Jack Johnson.[1]

Ragtime-musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eric Marchesen mukaan Nan Bostick kiinnostui ragtime-musiikista vasta kypsällä iällä, kun sai selville, että hänen isoäitinsä vanhempi veli oli ollut tunnettu ragtimen pioneereihin kuulunut säveltäjä Charles N. Daniels.[2] Daniels oli kuollut tammikuussa 1943 eli ennen Bostickin syntymää. Nan perehtyi ajan myötä syvällisesti ragtime-musiikkiin sekä isoenonsa sävellyksiin, joita hän sittemmin säännöllisesti esitti. Aktiivivuosinaan hän esiintyi sivutoimisesti siviilityönsä (musiikinopettaja) ohella.

Ragtime-musiikin alalla Bostick oli ansioitunut laajemminkin. Hän oli eräs keskeisiä henkilöitä, jotka järjestivät Yhdysvaltain länsirannikon ragtime-musiikin festivaalin (West Coast Ragtime Festival). Festivaali pidetään vuosittain marraskuussa.[1] Bostick oli eläessään säännöllinen vieras myös useissa muissa ragtime-musiikin tapahtumissa ympäri Yhdysvaltoja. Näistä voidaan mainita mm. Scott Joplinin ja "Blind" Boonen muistoa vaalivat musiikkitapahtumat, Lake Superiorin ja Randallin ragtime-festivaalit, Indianapolisin klassisen ragtime-musiikin festivaali sekä Ragtime Street Fair-tapahtuma Greenfield Villagen alueella Dearbornissa, Michiganissa.[1] Hän esitti tapahtumissa mm. isoenonsa Charles Danielsin säveltämää musiikkia. Bostickilla oli tapana alustaa musiikkiesityksiään lisäämällä niihin pieni historiallinen johdanto (hän esimerkiksi valotti esittämänsä kappaleen taustaa).[1] Esiintymisten lisäksi hän organisoi vuosien varrella useita omia ragtime-aiheisia seminaareja.[1]

Kun Detroitin kaupunki täytti 300 vuotta vuonna 2001, kaupungin hallinto sponsoroi Bostickin esiintymään ja luennoimaan 300-vuotisjuhlatapahtumassa.[3]

Sävellyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bostick sävelsi vuosikymmenten aikana joitakin musiikkikappaleita.

  • Bean Whistle Rag (1974)
  • That Missing You Rag (2003)

Historioitsija ja kirjailija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bostick oli laajalti perehtynyt ragtime-musiikin historiaan.[1] Hän oli tunnustettu asiantuntija Detroitin alueen ragtime-musiikin historian ja varsinkin niin kutsutun intiaani intermezzo -tyyppisen (engl. indian intermezzo) ragtime-musiikin alalajin tuntijana.[1] Kyseistä musiikkityyppiä edustaa esimerkiksi Nanin isoenon Charles Danielsin vuonna 1901 säveltämä hittikappale Hiawatha.[1] Viimeisinä vuosinaan Bostick yritti löytää tietoa 1900-luvun alkuvuosina ragtime-musiikkia säveltäneistä naissäveltäjistä ja näiden elämästä. Varhaiset naissäveltäjät olivat enimmäkseen vaipuneet unholaan ragtime-musiikin suosion laannuttua 1910-luvun jälkeen. Bostick otti asiakseen tuoda päivänvaloon uutta tietoa näistä säveltäjistä. Löydöksistään hän julkaisi vuonna 2002 yhdessä Nora Hulsen kanssa teoksen Ragtime's Women Composers: An Annotated Lexicon.[1][4]

Nan Bostick kuoli keuhkosyöpään 26. maaliskuuta 2012.[4] Hänen miniänsä, Lisa Exbergerin, mukaan Bostick oli sairastanut syöpää jo pidempään.[1] Viimeiseen vaiheeseensa sairaus oli edennyt vuoden 2011 aikana. Bostick siunattiin 28. huhtikuuta 2012 Menlo Parkin First Baptist-kirkossa.[1]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nan Bostick oli tunnetun säveltäjä ja musiikkikustantaja Charles N. Danielsin sisaren lapsenlapsi.[1] Nanin isoäiti oli Danielsin ainoa aikuisikään selvinnyt sisar Elizabeth Daniels (s. elokuussa 1884)[5]. Bostick on kirjoittanut isoenostaan elämäkertateoksen.

Bostick oli naimisissa ja hänellä oli ainakin yksi poika (Will Hawkins).[1]

Levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikillisen uransa aikana Nan Bostick julkaisi kolme albumia, joista kaksi hän teki yhdessä Tom Brierin kanssa. Osan kappaleista hän soitti duettona Brierin kanssa. Levytykset sisältävät pääasiassa ragtime-musiikkia 1890-luvulta nykypäivään. Levyillä on myös Bostickin ja Brierin säveltämiä kappaleita.

  • Dualing at McCoys (2002), yhdessä Tom Brierin kanssa
  • Missing You at McCoys (2006), yhdessä Tom Brierin kanssa
  • Soloing at McCoys (2008)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r In Memoriam Nan Bostick March 2, 1943 - Mar 26, 2012 (Arkistoitu – Internet Archive) West Coast Ragtime Society, 28.4.2012. (englanniksi) Viitattu 18.2.2016.
  2. ↑ Ragtime World Mourns the Passing of Nan Bostick (Arkistoitu – Internet Archive) Rose Leaf Ragtime Club, huhtikuu 2012. (englanniksi) Viitattu 6.9.2016.
  3. ↑ Nan Bostickin elämäkerta (Arkistoitu – Internet Archive) West Coast Ragtime Festival, 9.1.2004. (englanniksi) Viitattu 6.9.2016.
  4. ↑ a b Ted Tjaden: Women Composers of Ragtime Ragtimepiano.ca, kesäkuu 2006. (englanniksi) Viitattu 6.9.2016.
  5. ↑ Bill Edwards: Charles N. Danielsin elämäkerta Bill Edwardsin ragtime-sivustolla 2016. (englanniksi) Viitattu 18.2.2016.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nan_Bostick&oldid=21642772”