Nakajima J1N Gekko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nakajima J1N Gekko
Nakajima J1N1-R (tiedusteluversio), tiedot yöhävittäjäversiosta
Nakajima J1N1-R (tiedusteluversio), tiedot yöhävittäjäversiosta
Tyyppi hävittäjä, tiedustelukäyttö
Suunnittelija Katsuji Nakamura
Valmistaja Nakajima
Miehistö 2
Valmistumisvuosi elokuu 1943 (J1N1-S, yöhävittäjäversio)
Ensilento toukokuu 1941
Valmistus lopetettu joulukuu 1944
Valmistettu 479 kpl
Mitat
Pituus 12,77 m
Kärkiväli 16,98 m
Korkeus 3,99 m
Siipipinta-ala 40,00 m²
Nopeus 507 km/h
Lentomatka 3 780 km
Tyhjäpaino 4 850 kg, enimmäislentoonlähtöpaino 8 185 kg
Voimanlähde
Koneisto Nakajima Sakae 21, 14-syl. tähtimoottori
Teho 1 130 hv (843 kW)
Aseistus
Aseistus 2x 20 mm tykki tyyppiä 99: alaviistoon kiinteästi, 2x 20 mm tykki tyyppiä 99: yläviistoon kiinteästi
Nakajima J1N Gekko, kuvassa näkyvät sekä Schräge Musik -tyyppinen aseistus sekä AI-tyyppinen tutka.

Nakajima J1N Gekko (Kuunvalo, liittoutuneiden raportointinimi Irving) oli Japanin toisessa maailmansodassa käyttämä raskas torjuntahävittäjä. Se oli kaksimoottorinen, ja siinä oli 14-sylinteriset Nakajima Sakae 21 -tähtimoottorit.[1]

Konetyyppiä käytettiin lähinnä öisin liittoutuneiden raskailla pommikoneilla tekemiä yöpommituksia vastaan. Se saattoi käyttää muiden muassa Schräge Musik -tyyppistä asejärjestelmää. B-24 Liberatoria vastaan konetyyppi saavutti menestystä toisen kaksimoottorisen torjuntakoneen Kawasaki Ki-45:n tavoin, mutta B-29 Superfortress toimi yleensä liian korkealla sekä nopeasti (lentokorkeus tuolloin yli 9 100 m). J1N1-S Gekkon lakikorkeus oli 9 320 m, tiedusteluversion 10 300 m. Konetyypin ensimmäiset tuotantoversiot J1N1-C ja J1N1-F oli tarkoitettu toimimaan tiedustelukoneina.[2]

Nakajima J1N1-S Gekko -tyypillä lensi myöskin hävittäjä-ässä Yukio Endo, lempinimeltään "B-29-tappajien kuningas". Häntä ei pidä sekoittaa saman nimiseen japanilaiseen urheilijaan, joka oli voimistelija. Yliluutnantti Endon tähystäjänä toimi ylipursimies Osamu Nishio. Tämä taistelijapari saavutti useita ilmavoittoja (vähintään 8) B-29 -tyypin raskaista pommituskoneista. He käyttivät saksalaisten kehittämää Schräge Musik -asejärjestelmää.[3]

Liittoutuneet antoivat konetyypille nimen Irving. Japanilaiset käyttivät sodan kriittisissä loppuvaiheen ratkaisutaisteluissa (kuten Okinawalla) myös Gekko-koneita kamikaze-itsetuhotehtävissä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mondey, David: Axis Aircraft of World War II, The warplanes of Germany, Italy and Japan during World War II, 2002 (ensipainos 1984, London, England) s. 219-220 (englanniksi) ISBN 0-7858-1363-2
  • Sakaida, Henry: Japanin laivaston ilmavoimien ässät. Osprey 5. Koala-Kustannus, 2002. ISBN 952-5186-25-3. (s. 87-88)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Mondey: s. 220
  2. Mondey: s. 219
  3. Sakaida: s. 87-88

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]