Naissielun iltahämärä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Naissielun iltahämärä
Сумерки женской души,
Sumerki ženskoi duši
Nina Tšernova.
Nina Tšernova.
Ohjaaja Jevgeni Bauer
Käsikirjoittaja V. Demert
Tuottaja Aleksandr Hanžonkov
Kuvaaja Nikolai Kozlovski
Lavastaja Jevgeni Bauer
Pääosat Nina Tšernova, A. Ugrjumov, V. Demert
Valmistustiedot
Valmistusmaa Venäjä
Tuotantoyhtiö Kinofabrika Star
Ensi-ilta 26. marraskuuta 1913
Kesto 1195 metriä (48 min.)
Alkuperäiskieli mykkäelokuva
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Naissielun iltahämärä (ven. Сумерки женской души, Sumerki ženskoi duši) on vuonna 1913 valmistunut venäläinen mykkäelokuva. Jevgeni Bauerin ohjaaman melodraaman pääosaa esittää Nina Tšernova.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyväntekeväisyyttä harrastava Vera Dubrovskaja lähtee auttamaan köyhää Maksim Petrovia, joka raiskaa hänet. Maksimin nukahdettua Vera tappaa hänet veitsellä. Myöhemmin Vera tapaa ruhtinas Dolskin ja suostuu lopulta tämän kosintaan. Vasta häiden jälkeen Vera onnistuu kertomaan tapahtuneesta. Dolski ei ymmärrä Veran joutuneen katalan juonen uhriksi ja ajaa hänet pois.[1]

Vuosien kuluttua Verasta on tullut kuuluisa näyttelijä. Katuva Dolski onnistuu lopulta löytämään hänet, mutta nainen ei enää rakasta miestä. Epätoivoinen ruhtinas ampuu itsensä.[1]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Nina Tšernova  Vera Dubrovskaja  
 A. Ugrjumov  ruhtinas Dolski  
 V. Demert  puuseppä Maksim Petrov  
 Vitali Brjanski  [1][2][3]  

Tuotanto, teema ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aleksandr Hanžonkovin ja Pathén yhteisyrityksen tuottama Naissielun iltahämärä on Jevgeni Bauerin ensimmäinen ohjaustyö[1]. Siinä on jo nähtävissä ohjaajan tyylille ominaisia piirteitä: näyttävä syvyyssuuntainen lavastus, valon ja varjon leikki, kaksoisvalotuksella tai väliteksteillä luodut sivujuonet ja takaumat sekä vasta paljon myöhemmin kehittynyt rytmikäs leikkaus[4]. Elokuva sisältää myös yhden varhaisimmista kamera-ajoista[5].

Harhaanjohtavasti nimetty[6] Naissielun iltahämärä on valmistumisajalleen harvinainen naisen kasvutarina. Vastakkaisiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvan kahden miehen pettämä nainen saavuttaa siinä taloudellisen riippumattomuuden ja kasvaa samalla miesten omaisuudesta henkisesti itsenäiseksi toimijaksi.[7]

Aikalaiskommenteissa elokuvan juonta pidettiin epäuskottavana, mutta toisaalla kiitettiin sen näyttelijäsuorituksia. Ruotsissa Naissielun iltahämärä joutui sensuurin kieltämäksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Veliki Kinemo: Katalog sohranivšihsja igrovyh filmov Rossii (1908–1919). Katalog, s. 171–172. Moskva: Novoje literaturnoje obozrenije, 2002. ISBN 5-86793-155-2.
  2. Višnevski, Ven.: Hudožestvennyje filmy dorevoljutsionnoi Rossii (filmografitšeskoje opisanije), s. 33–34. Moskva: Goskinoizdat, 1945.
  3. Näissä kahdessa filmografiassa Ugrjumovin ja Demertin roolit ovat vaihtaneet paikkaansa.
  4. Razlogo, K. E.: Planeta kino: istorija iskusstva mirovogo ekrana, s. 42. Moskva: Eksmo, 2015. ISBN 978-5-699-69079-4.
  5. Silents, Please! silentsplease.wordpress.com. Viitattu 18.8.2018.
  6. Zorkaja, Neja: Svetopis Jevgenija Bauera screenwriter.ru. Viitattu 18.8.2018.
  7. Morley, Rachel: Gender Relations in the Films of Evgenii Bauer. The Slavonic and East European Review, 2003 (vol. 81, no. 1), s. 32–69.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]