Nadi (jooga)
Nadit ovat hindulaisessa filosofiassa ja joogafilosofiassa esiintyviä oletettuja kehon biosähkökanavia, joita pitkin pranan, elämälle välttämättömän henkienergian, katsotaan kiertävän.
Perimätiedon mukaan intialaiset tietäjät ovat syvämeditaatiossa havainneet ihmisen kehosta 72 000 paria nadi-kanavia.[1]
Kolme tärkeintä nadia ovat sushumna, ida ja pingala. Sushumna alkaa häntäluusta ja nostaa pranan virtauksen selkärankaa pitkin päälaelle, ida:n ja pingala:n, feminiinisen ja maskuliinisen virtauksen mutkitellessa häntäluusta vuorotellen kehon puolelta toiselle, päättyen keskelle päätä muodostaen sydän-symbolin muotoon toisiinsa yhtyvän oletetun energiavirran.
Sushumnaa katsotaan kehittävän erilaisten kehon ja mielen harjoitusten avulla ja sen virtauksen olevan herätettävissä epäaktiivisesta tilastaan joogameditaatioita harjoittamalla.[1]
Energian virtauksen nadeissa uskotaan olevan luonnostaan nykyihmisellä jo syntymässä epätasapainoinen. Jos sushumna ei ole aktiivinen, energia virtaa vuorotellen idaa ja pingalaa pitkin, jolloin ihmisen uskotaan elävän emotionaalisessa ja henkisessä epätasapainossa. Idan ja pingalan tasapainoa tavoitellaan esimerkiksi hathajoogalla, tavoitteena avata "tukokset" pienemmissä nadeissa ja aktivoida kolme päänadia. Menetelmän harjoittajien mukaan, kun energia virtaa sushumnaa pitkin, myös chakrat aktivoituvat ja pranan virtaus kytkee ihmisen hengen takaisin niin kutsuttuun luomistodellisuuteen .[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Schöps, Inge: Jooga: Aloittelijoille ja edistyneille, s. 35. Gummerus, 2013. ISBN 978-951-20-9420-2.