Nüshu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sana nüshu kirjoitettuna nüshu-merkein

Nüshu (perint.: 女書; yksink.: 女书; pinyin: nǚshū; sananmukaisesti ”naisten kirjoitus”), on kiinan kielen kirjoittamiseen käytetty tavukirjoitusjärjestelmä. Sitä käyttivät Hunanin maakunnan Jianyongin alueen yao-kansan naiset luultavasti 1000-luvun alusta 2000-luvulle asti[1]. Koulutuksesta ulos rajatut ja kotipiiriin sidotut naiset kehittivät kiinan kielen kirjoitusmerkeistä salakielen, jolla he saattoivat viestiä toisilleen vapaasti.[2] Naiset kirjoittivat nüshua erityisesti kankaalle, viuhkoihin, nenäliinoihin ja vöihin[3].

Nüshua kirjoitetaan oikealta vasemmalle. Kirjoitusmerkkejä oli käytössä yli 600, joista 400–500 käyttäjää kohti. Merkit ovat kursiivilla kirjoitettuja kapeita variantteja kaishu-kirjoitusmerkeistä, ja ne ovat syntyneet kolmella eri tavalla: suoraan lainaamalla, muokkaamalla, ja vanhoja osia yhdistelemällä. Merkeistä kukin edustaa aina yhtä tietyllä tavalla lausuttua tavua, vaikka tavu edustaisikin eri sanoja eri asiayhteyksissä.[2][3]

Viimeinen nüshun käyttäjä kuoli vuonna 2004[2]. Vaikka kirjoitus onkin menettänyt käytännön merkityksensä, Kiinan hallitus pyrkii pitämään sitä hengissä järjestämällä sen opetusta ja näyttelyitä[4]. Elvytykseen pelätään kuitenkin liittyvän kirjoituksen alkuperäisten piirteiden vääristymistä[1][3].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jon Watts: The forbidden tongue 23.9.2005. The Guardian. Viitattu 15.8.2012.
  2. a b c Katja Nuorvala: Nu shu – naisten oma salakieli 7.3.2007. MTV3. Viitattu 15.8.2012.
  3. a b c Proposal for encoding Nüshu in the SMP of the UCS 13.8.2007. Viitattu 15.8.2012.
  4. Jutta Valkeinen: Nü shu – kiinattarien salainen kieli 14.1.2008. gbtimes. Viitattu 15.8.2012.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lisa See: Lumikukka ja salainen viuhka, WSOY, 2006