Myh’ailo Orest
Myh’ailo Orest, ukr. Михайло Орест, oikea nimi Myh’ailo Zerov, (27. marraskuuta 1901 Zinkiv, Pultavan kuvernementti – 12. maaliskuuta 1963 Augsburg, Saksa) oli ukrainalainen runoilija ja kääntäjä. Hänen veljiään olivat runoilija Mykola Zerov ja kasvitieteilijä Dmytro Zerov.[1]
Orest valmistui Kiovan kansanopetusinstituutista. Hän alkoi julkaista runoja muutettuaan Saksaan vuonna 1944. Hänen teostensa sanotaan jatkavan 1920-luvun uusklassistien työtä. Myös hänen käännöksissään on klassisia piirteitä. Hän on kääntänyt esimerkiksi Stefan Georgea (1952), Max Dauthendeya (1953), Rainer Maria Rilkeä, Hugo von Hofmannsthalia ja Charles Leconte de Lislea (1956) ja julkaissut myös käännösantologioita. Hän julkaisi veljensä julkaisemattomia tai harvinaisiksi muuttuneita teoskokoelmia. Orest toimitti myös M. Zerovia, Pavlo Fylypovytšia ja Myh’ailo Drai-H’maraa käsittelevän muistelmakokoelman Bezsmertni (’Kuolemattomat’, 1963).[1]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Luny lit (’Aikojen kaikuja’, 1944)
- Duša i dolja (’Sielu ja kohtalo’, 1946)
- Deržava slova (’Sanojen valta’, 1952)
- Hist i hospoda (’Vieras ja majatalo’, 1952)
- Pizni vruna (’Myöhäiset versot’, 1965, postuumi).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ivan Koshelivets: Orest, Mykhailo, Internet Encyclopedia of Ukraine. 1993. Viitattu 11.1.2024. (englanniksi)
| ||||||||||||||
