Muurahaiskorennot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Muurahaiskorennot
Euroleon nostras
Euroleon nostras
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Verkkosiipiset Neuroptera
Alalahko: Myrmeleontiformia
Heimo: Muurahaiskorennot
Myrmeleontidae
Latreille, 1803
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Muurahaiskorennot Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Muurahaiskorennot Commonsissa

Muurahaiskorennot (Myrmeleontidae) ovat verkkosiipisten (Neuroptera) lahkoon kuuluva hyönteisheimo. Siihen kuuluu maailmanlaajuisesti yli 2000 lajia ja muurahaiskorentoja tavataan lähes kaikilta mantereilta.

Ulkonäkö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikuinen muurahaiskorento muistuttaa ulkoasultaan hieman pientä sudenkorentoa, mutta on helppo erottaa pitkistä, kärjestään kaartuvista tuntosarvista. Korennon vartalon pituus vaihtelee 40–80mm. Korennot käyttävät ravinnokseen joko kukkien siitepölyä tai ovat toukkien tapaan petoja.[1]

Muiden verkkosiipisten tapaan aikuiset korennot ovat aktiivisia lähinnä öisin ja lentävät usein valolle.

Muurahaisleijona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muurahaisleijonan pyyntikuoppa

Muurahaiskorentojen toukkia kutsutaan muurahaisleijoniksi. Nimensä mukaisesti niiden pääasiallisena ravintona ovat muurahaiset, mutta myös muut pienet hyönteiset. Useiden lajien toukat elävät hiekkamailla, jonne kaivavat pyyntikuopan ja odottelevat kuopan pohjalle piiloutuneina sinne putoavia muurahaisia. Jotkin lajit piilottelevat puiden koloissa tai väijyvät maastossa ohikulkevaa saalista. Muurahaiskorennon toukalla on näyttävät leuat, joilla se pitelee saalistaan paikoillaan samalla kun se imee sen kuiviin. Vaihtaessaan paikkaa toukka liikkuu perä edellä ja jättää jälkeensä helposti tunnistettavan jäljen.

Lajit Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muurahaisleijona eli muurahaiskorennon toukka

Suomessa esiintyy kaksi muurahaiskorentolajia: aitomuurahaiskorento (Myrmeleon formicarius) ja pikkumuurahaiskorento (Myrmeleon bore). Skandinaviassa on lisäksi kolmaskin laji, laikkumuurahaiskorento (Euroleon nostras), jota on tavattu esimerkiksi Ruotsin Gotlannista, Öölannista sekä Gotska Sandönilta. Kotimaisista lajeista aitomuurahaiskorento on verraten yleinen hiekka- ja soramailla koko Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta harvinaisempi pikkumuurahaiskorento esiintyy ainoastaan etelä- ja lounaisrannikon avoimilla merenrantahietikoilla ja dyyneillä. Kumpikaan suomalaisista lajeista ei vuoden 2010 kansallisen uhanalaisarvioinnin mukaan ole uhanalainen, mutta pikkumuurahaiskorento on katsottu silmälläpidettäväksi (NT).[2][3][4]


Suomen lajeista pikkumuurahaiskorento on yleensä pienempi ja takaruumiin jaokkeet yleensä kaksiväriset. Eroja on molemmilla sukupuolilla myös takaruumiin viimeisessä jaokkeessa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Meinander, M.: The Neuroptera and Mecoptera of eastern Fennoscandia, s. 69-72. Societas pro Fauna et Flora Fennica, Helsinki, 1962. Fauna Fennica 13.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]