Muoviräjähde

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sytyttimiä asennetaan C-4 muoviräjähteeseen.
Semtex H -muoviräjähde.

Muoviräjähde on muovailtavaa räjähdysainetta. Muoviräjähteet on pääsääntöisesti tarkoitettu sotilaskäyttöön, mutta niitä on käytetty myös kaupallisissa räjäytystöissä.

Koska ne ovat kalliimpia kuin perinteiset räjähteet, käyttö rajoittuu kaupallisella puolella erikoistarkoituksiin, kuten mangaaniteräksen lujittamiseen (lujittuu siihen kohdistuvien iskujen voimasta). Louhinnassa muoviräjähteen käyttö on hyvin harvoin tarkoituksenmukaista.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmiten muoviräjähteen ominaisuuksia ovat:

  • tehokkuus
  • käsinmuovailtavuus
  • kenttäkestävyys ts.
    • säänkesto - laajempi lämpötila-alue kuin muilla räjähteillä
    • läpiammuttavuus

Muoviräjähteen etuja on, että sen räjähdysteho voidaan suunnata hyvin tarkasti ja suhteellisen pienillä räjähdysainemäärillä. Tämä mahdollistaa sen, että sillä voidaan helposti räjäyttää kohtuullisen hallitusti vain tietty osa esimerkiksi ovista, rakennuksen seinistä, katkaista puu tai rautatiekisko, sillanpalkki yms.

Muoviräjähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuin muoviräjähde on C-4, jossa räjähtävä aine heksogeeni, käsittää 91 % aineen massasta. Koostumukseen kuuluu myös muovautusaine di(2-etyyliheksyyli) tai dioktyylisebakaatti (5,3 %), sidosaineina polyisobutyleeni (2,1 %) ja dioktyyliadipaatti (DOA) sekä pieni määrä dieselöljyä (noin 1,6 %). C-4:sta edelsi 1960-luvulla C, C2 ja C-3.

Toinen kuuluisa muoviräjähde on tšekkoslovakialainen Semtex, jossa on heksogeenia (RDX) ja pentriittiä (PETN). Erityisesti Semtex on terroristien suosiossa. Muita ovat PENO ja Primasheet.

Suomen puolustusvoimat käytti ennen M-heksogeeniä (muovailtava heksogeeni). Nykyään on siirrytty PENOn käyttöön.

Toisessa maailmansodassa sekoitettiin mineraaliöljyä ja lesitiiniä RDX:ään, jotta saataisiin muovimaista massaa nimeltä Nobel 808, mutta ratkaisu ei ollut erityisen onnistunut.