Monotoninen funktio
Monotoninen funktio on matematiikassa funktio, jonka arvot pelkästään kasvavat tai vähenevät määrittelyjoukossaan.
Määritelmästä voidaan erottaa kaksi erillistä tapausta:
- Funktio on monotonisesti kasvava, jos muuttujan arvojen kasvaessa myös funktion arvot kasvavat, eli jos
siitä seuraa
. - Funktio on monotonisesti vähenevä, jos muuttujan arvojen kasvaessa funktion arvot sen sijaan vähenevät, eli jos
siitä seuraa
.
Kummatkin tapaukset sisältyvät yleiseen määritelmään monotonisesta funktiosta.
Funktio on aidosti monotoninen, jos se on aidosti kasvava tai aidosti vähenevä:
- Funktio on aidosti kasvava, kun jos
niin silloin
. - Funktio on aidosti vähenevä, kun jos
niin silloin
.
Reaaliluvuilla aidosti monotoninen funktio on samalla bijektio määrittelyjoukolta arvojoukolleen. Se ei kuitenkaan välttämättä ole
:n bijektio
:lle, sillä esimerkiksi eksponenttifunktio ex on aidosti kasvava, mutta ei millään reaalilukuarvolla saa negatiivisia arvoja.
Monotonisuuden tutkiminen[muokkaa]
Määritelmä antaa tyydyttävän perusteen selvittää tavallisen yksiarvoisen funktion monotonisuutta. Käytännössä on kuitenkin mahdotonta todistaa yksittäinen funktio monotoniseksi, koska silloin täytyisi osoittaa kaikille lukupareille
ja
määritelmä todeksi. Käytännössä määritelmää käytetään osoittamaan jokin funktion monotonisuus epätodeksi.
Käytännössä monotonisuus osoitetaan erotusosamäärän
avulla. Jos
eli
kaikille lukupareille
ja
, niin määritelmän mukaan aidosti kasvavalle funktiolle pätee silloin aina
eli myös
. Jakamalla kummatkin erotukset, saadaan osamäärä positiiviseksi, jos molemmat erotukset ovat samanmerkkiset. Funktio on tällöin aidosti kasvava. Jos erotuksien merkit ovat erit, saadaan osamääräksi negatiivinen ja funktio on aidosti vähenevä.
Erotusosamäärän testaaminen eri lukupareilla ei ole käytännöllistä, vaan erotusosamäärän lauseke muutetaan funktion
derivaattafunktioksi
toisen pisteen
suhteen
tai vaihtamalla merkintöjä niin, että esitetään derivaattafunktion lauseke kohdassa x
.
Derivaattafunktion
ominaisuuksia tutkimalla voidaan päätellä monotonisuuden laatua ja vaihtumista. Monotonisuuden voi jaotella derivaattafunktion ominaisuuksien mukaan koko tarkasteluvälillä seuraavasti:
- Jos
, on funktio aidosti kasvava. - Jos
, on funktio kasvava. - Jos
, on funktio aidosti kasvava. - Jos
, on funktio kasvava.
Esimerkkejä monotonisista funktioista[muokkaa]
Aidosti kasvavia alkeisfunktioita koko laajimmassa määrittelyjoukossaan ovat muun muassa muut eksponenttifunktiot (kantaluku > 1), logaritmifunktio, parittomat potenssifunktiot, juurifunktiot, tangenttifunktio ja arcustangenttifunktio.
Aidosti väheneviä alkeisfunktioita ovat muun muassa muut laskevat lineaariset funktiot ja eksponenttifunktiot (0 < kantaluku < 1).
Eksponenttifunktio
on aidosti kasvava funktio koko reaalilukualueessa. Negatiivisilla x:n arvoilla funktion kasvuvauhti on pieni, mutta positiivisilla arvoilla se kasvaa nopeasti. Eksponenttifunktion derivaattafunktio on myös eksponenttifunktio
, joka on positiivinen eli
kaikilla x:n arvoilla. Tämä täyttää monotonisuusehdon.
Toisen asteen potenssifunktio
ei ole monotooninen funktio. Kuvaajasta nähdään, että funktion arvot vähenevät negatiivisilla x:n arvoilla ja kasvavat positiivisilla x:n arvoilla. Jos määrittelyjoukkosta poistettaisiin kaikki negatiiviset luvut, olisi kuvaus
aidosti kasvava funktio. Negatiivisilla arvoilla kuvaus
olisi aidosti vähenevä funktio.
Lähteet[muokkaa]
- Tampereen Teknillinen Korkeakoulu: Funktion ominaisuuksia
- Jyväskylän yliopisto: Funktion monotonisuus
- Helsingin yliopisto: Matematiikan tukikurssi, #8
- Wolframs Mathworld: Monotonic functions
- Connexions: Monotonic functions
- Swarthmore: Monotonic functions
- Math eCources: Monotonic functions
siitä seuraa
.
.
.
.

.
, on funktio aidosti kasvava.
, on funktio kasvava.
, on funktio aidosti kasvava.
, on funktio kasvava.
