Mildred Bailey

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mildred Bailey
Mildred Bailey (Gottlieb 00401).jpg
Mildred Bailey vuonna 1946.
Syntynyt 27. helmikuuta 1907
Kuollut 12. joulukuuta 1951 (44 vuotta)
Kotipaikka Tekoa, Washington, Yhdysvallat
Aktiivisena 1925–1947
Tyylilajit Jazz

Mildred Bailey, alun perin Mildred Rinker (1907–1951) oli yhdysvaltalainen jazzlaulaja. Hän esiintyi 1930-luvulla Paul Whitemanin yhtyeessä ja nauhoitti tämän kanssa muun muassa kappaleet ”Rockin’ Chair”, ”We Just Couldn’t Say Goodbye” ja ”All of Me”. 1930-luvun lopulla hän soitti aviomiehensä Red Norvon yhtyeessä. Hänet tunnettiin lisänimillä Rockin’ Chair Lady ja Mrs. Swing.

Bailey otti lauluunsa vaikutteita muun muassa Ethel Watersilta, Bessie Smithiltä ja Connie Boswellilta.[1] Hänen laulutyylillään on ollut vaikutusta myöhempiin laulajasukupolviin, muun muassa Billie Holidayhin, Ella Fitzgeraldiin ja Rosemary Clooneyyn. Taloudellisesti hän ei kuitenkaan koskaan menestynyt laulullaan.[2]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mildred ”Millie” Rinker syntyi 27. helmikuuta 1907 Tekoassa, Washingtonissa. Hänen äidillään oli intiaanisukujuuret. Perhe asui aluksi reservaatissa ja muutti myöhemmin Spokaneen Mildredin ollessa viisivuotias. Mildred oppi nuorena pianonsoittoa äidiltään.[2]

Rinkerin äidin kuoltua tämän isä nai taloudenhoitajan, joka kohteli nuorta tyttöä huonosti. 17-vuotiaana Rinker karkasi kotoaan Seattleen eikä nähnyt isäänsä lainkaan ennen äitipuolen kuolemaa. Rinker meni nuorena naimisiin Ted Bailey -nimisen myyjän kanssa. Vaikka avioliitto ei kestänyt kauaa, hän päätti pitää Baileyn sukunimenään, koska se kuulosti hänestä amerikkalaisemmalta.[2]

Uran alku ja läpimurto Paul Whitemanin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bailey soitti aluksi pianoa ja lauloi mykkäelokuvien taustalla.[1] Vähitellen hän alkoi saada mainetta kapakkalaulajana Kanadassa ja Yhdysvaltojen länsirannikolla.[2] Vuonna 1925 hän pääsi pääesiintyjäksi Hollywoodissa sijaitsevaan yökerhoon.[1] Hän auttoi veljensä Al Rinkerin ja Bing Crosbyn The Rhythm Boys -yhtyettä löytämään konserttipaikkoja Los Angelesissa.[2]

Vuonna 1929 hän sai paikan laulajana Paul Whitemanin orkesterissa veljensä suosituksesta.[1][3] Hän nauhoitti kitaristi Eddie Langin kanssa vuonna 1929 ja saksofonisti Frankie Trumbauerin kanssa vuonna 1930.[2] Hänen vuoden 1932 nauhoituksensa Hoagy Carmichaelin kappaleesta ”Rockin’ Chair” oli niin suosittu, että Baileystä alettiin käyttää lisänimeä Rockin’ Chair Lady (suom. Rockin’ Chair -rouva, kirjaimellisesti keinutuolirouva). Hän nauhoitti Whitemanin yhtyeen kanssa myös muun muassa kappaleet ”We Just Couldn’t Say Goodbye” ja ”All of Me”.[3]

Myöhempi ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1933 Bailey lähti Whitemanin kokoonpanosta. Hän lauloi vuosina 1936–1939 Red Norvon orkesterissa.[3] Norvo ja Bailey menivät naimisiin vuonna 1933, mutta erosivat myöhemmin.[2][1] Heidät tunnettiin yhdessä esiintyessään nimellä Mr. and Mrs. Swing (suom. herra ja rouva Swing).[3] 1940-luvulla Bailey esiintyi Benny Goodmanin kanssa. Hänellä oli myös oma radio-ohjelma vuosina 1944–1945.[3] Hän jättäytyi musiikkiuralta lopullisesti vuonna 1947.[2]

Baileyn uraa vaikeuttivat toistuvat sairastumiset. Vuonna 1932 Bailey joutui auto-onnettomuuteen, josta aiheutui myöhemmin terveydellisiä ongelmia.[3] Hän kärsi myös diabeteksestä ja joutui sen takia sairaalaan 1940-luvulla.[1] Bailey kuoli 12. joulukuuta 1951 sydänkohtaukseen Poughkeepsiessä, New Yorkissa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g John Bush: Mildred Bailey Allmusic. Viitattu 19.5.2011. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Sue Russell: Bailey, Mildred (Mildred Rinker) Jazz.com. Viitattu 19.5.2011. (englanniksi)
  3. a b c d e f Phil Hardy: ”Mildred Bailey”, The Faber Companion to 20th Century Popular Music. Faber and Faber Ltd, 2001. ISBN 0-571-19608-X. (englanniksi)