Mika Illman

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johan Mika Illman (s. 25. toukokuuta 1968 Turku) on suomalainen juristi.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Illman nimitettiin kesäkuussa 2013 tuomariksi Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuteen saman vuoden syyskuusta alkaen, mitä ennen hän toimi yhtenä Suomen kolmestatoista valtionsyyttäjästä.[2] Hän on erikoistunut sananvapauslainsäädäntöön. Illman on väitellyt oikeustieteen tohtoriksi vuonna 2005.

Ennen valtionsyyttäjän virkaa hän toimi Espoon kihlakunnansyyttäjänä, jonne hän siirtyi Raaseporin kihlakunnansyyttäjän virasta. Illman on myös toiminut avustavana lakimiehenä helsinkiläisessä asianajotoimistossa, rikosoikeuden assistenttina Helsingin yliopistossa sekä hoitanut auskultoinnin jälkeen kaupunginviskaalin ja apulaisnimismiehen sijaisuuksia Länsi-Uudellamaalla.[3]

Vuonna 2008 Illman sijoittui toiseksi Electronic Frontier Finlandin Vuoden Isoveli -äänestyksessä. Raati katsoi Illmanin toimien pyrkineen rajoittamaan sananvapautta verkossa "sinnikkäästi, demokratian periaatteista, syyttäjän toimenkuvasta ja teknisistä realiteeteista välittämättä".[4]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Illmanin isä oli professori Karl-Johan Illman, ja hänen sisarensa on tutkija Ruth Illman.[5]

Väitöskirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Illman, Mika: Hets mot folkgrupp. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, A:262. Helsinki: Suomalainen lakimiesyhdistys, 2005. ISBN 951-855-240-1. (ruotsiksi)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tuominen, Tia (toim.): Suomen lakimiehet 2015 Finlands jurister, s. 231. Helsinki: Talentum, 2015. ISBN 978-952-14-2536-3.
  2. Tuomarinimityksiä 28.6.2013: valtionsyyttäjä Mika Illman tuomariksi Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuteen 27.6.2013. Suomen Asianajajaliitto. Arkistoitu 16.10.2013. Viitattu 16.10.2013.
  3. Lehtonen, Marja: Mika Illman – tuorein valtionsyyttäjämme (PDF) (sivulla 19) Akkusastoori. 25.8.2005. Helsinki: Valtakunnansyyttäjävirasto. Arkistoitu 11.9.2008. Viitattu 27.1.2009.
  4. Effi valitsi valvontayhteiskunnan mannekiinit – Estolistapoliisista vuoden Isoveli Tietokone. Viitattu 16.10.2013. [vanhentunut linkki]
  5. Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 220. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]