Mih’as Tšarot
Mih’as Tšarot (valkoven. Міха́сь Чаро́т, oikealta nimeltään Mihail Symonavitš Kudzelka, Міхаі́л Сымо́навіч Кудзе́лька; 7. marraskuuta 1896 Minskin kuvernementin Igumenin kihlakunnan Rudzenskin kylä – 29. lokakuuta 1937 Minsk[1]) oli valkovenäläinen kirjailija sekä kulttuuri- ja yhteiskuntavaikuttaja.
Tšarot syntyi maanviljelijäperheeseen. Hän valmistui opettajaseminaarista, palveli armeijassa ja opiskeli Minskin opettajakorkeakoulussa. Tšarot kuului sosialistivallankumoukselliseen Maladaja Belarus -ryhmään, Valko-Venäjän väliaikaiseen kansalliskomiteaan ja oli perustamassa Valko-Venäjän kommunistista järjestöä vuonna 1920.[1][2]
Tšarot työskenteli Savetskaja Belarus -lehden toimittajana vuosina 1925–1929. Hän oli Valko-Venäjän kommunistisen puolueen keskuskomitean ehdokasjäsen vuosina 1925–1930 ja Valko-Venäjän SNT:n toimeenpanevan keskuskomitean jäsen vuosina 1924–1931. Tšarot osallistui kulttuuritoimintaan ja oli perustamassa kirjailijajärjestö Maladnjakia vuonna 1923. Myöhemmin hän kuului Valko-Venäjän proletaarikirjailijoiden yhdistykseen ja Neuvostoliiton kirjailijaliittoon. 1930-luvulla Tšarot työskenteli Valko-Venäjän valtion kustannusliikkeen kirjallisuusosaston johtajana ja kirjailijaliiton neuvonantajana.[1][2]
Tšarotin ensimmäinen runokokoelma ilmestyi vuonna 1922. Hän kirjoitti romanttista vallankumousrunoutta ja ajankohtaista kansalaislyriikkaa, mutta ajautui 1930-luvulla poliittisten olosuhteiden aiheuttamaan henkiseen kriisiin. Tšarot kirjoitti myös Valko-Venäjän maaseutua kuvaavia kertomuksia sekä näytelmiä. Hänen kertomukseensa Svinapas (”Sikopaimen”) perustuu ensimmäinen valkovenäläinen näytelmäelokuva Ljasnaja byl (”Metsän satu”, 1926).[1]
Tšarot pidätettiin tammikuussa 1937 ja hänet tuomittiin ”valkovenäläisten kansallisdemokraattien vastavallankumouksellisen järjestön jäsenenä” kuolemaan. Hänet rehabilitoitiin vuonna 1956.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Belaruskija pismenniki: bijabiblijagrafitšny slounik, tom 6, s. 268–269. Minsk: Belaruskaja entsyklapedyja, 1995. ISBN 5-85700-190-0.
- ↑ a b Belaruskaja entsyklapedyja, tom 17, s. 244–245. Minsk: Belaruskaja entsyklapedyja, 2003. ISBN 985-11-0279-2.
| ||||||||||
