Mielenterveyskuntoutuja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mielenterveyskuntoutuja tarkoittaa henkilöä, jolla on ollut mielenterveysongelmia ja joka on kuntoutumassa niistä. Kuntoutuminen on jatkuva henkilökohtainen prosessi, johon voi liittyä ylä- ja alamäkiä. Kuntoutumisessa tärkeää on toivo, sosiaalinen mukanaolo, selviytymistaidot arjessa, merkityksellisyyden tunne, itsetunto ja voimaantuminen.

Jokainen yksilö kuntoutuu eri tavalla, ja se edellyttää toisten tukea ja uskoa yksilöön.[1] Kuntoutuminen ei tarkoita kaikkien vaikeuksien katoamista. Se on siis eri asia kuin sairaudesta paraneminen. On myös erotettava kuntoutuminen kuntoutuksesta, sillä jälkimmäinen sana viittaa esimerkiksi yhteiskunnan tarjoamiin mielenterveyspalveluihin[2].

Kuntoutumisen avaimet ovat omissa käsissä. Ammattiapu ei ole kuntoutumisen välttämätön, eikä useinkaan riittävä edellytys.lähde?

Henkisen kärsimyksen seurauksista häpeäleima, työttömyys ja kansalaisoikeuksien menettäminen voivat olla vaikeampi asia kuin ahdistuksesta ja sekavuudesta toipuminen.[1]

Koska mielenterveyskuntoutujilla on omakohtaista tietoa, he voivat kokoontua vertaisryhmiin tukeakseen ja auttaakseen toisiaan ja rakentaakseen yhdessä käsitteitä ja tulkintoja kokemuksilleen, jotka ympäristö määrittelee poikkeaviksi.

Mielenterveysongelmat ovat kuntoutujilla hyvin erilaisia. Osa kuntoutujista kokee vertaistuen hyödylliseksi, kun taas osalle siitä ei juuri ole apua, vaan ikävien asioiden toistaminen ryhmässä masentaa. Jotkut pyrkivät mahdollisimman pian kuntoutumisvaiheessa reippaiden ihmisten pariin, joilta saa iloista palautetta. Paranemisessa auttaa myönteisten, ymmärtäväisten ihmisten osoittama malli. Paranemisen edellytyksiä ovat tavalliset arjen asiat: terveellinen ravinto, ulkoilu, liikunta, muut mieluisat harrastukset, ystävät ja perhe.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Anthony, W. A. (1993). Recovery from mental illness: The guiding vision of the mental health service system in the 1990's. Psychosocial Rehabilitation Journal, 16, s. 11-23
  2. Rissanen, Päivi (2007). Skitsofreniasta kuntoutuminen. Mielenterveyden keskusliitto, Pori. s. 82