Micro Four Thirds

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Micro Four Thirds on japanilaisten kameravalmistajien Olympus ja Panasonic kehittämä peilitön järjestelmäkamerastandardi. Standardissa määritellään objektiivien ja elektronisiin etsimiin perustuvien järjestelmäkameroiden välinen kiinnitys.

Olympus OM-D E-M5

Kameroiden kenno on kooltaan sama kuin Four Thirds -standardissa eli jonkin verran pienempi kuin suuressa osassa harrastelija- ja puoliammattilaiskäyttöön tarkoitetuissa järjestelmäkameroissa ja vain neljäsosa ammattilaiskäyttöön tarkoitettujen kameroiden 35 mm:n filmiä vastaavista kennoista. Four Thirds -standardista poiketen Micro Four Thirds -kameroissa ei ole etsintä varten peiliä, ja siksi objektiivin ja kennon välinen etäisyys on em. standardia merkittävästi pienempi. Sen ansiosta Micro Four Thirds -kameroille on voitu suunnitella huomattavasti pienempiä laajakulma- ja normaaliobjektiiveja. Standardin merkittävä etu muihin järjestelmäkameroihin nähden on objektiivien ja kameroiden merkittävästi pienempi koko.

Four Thirds -objektiiveja voidaan käyttää Micro Four Thirds -kameroissa yksinkertaisen ja edullisen sovittimen avulla, mutta päinvastainen ei ole mahdollista.

Kennon koko ja kuvasuhde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestelmäkameroiden suhteelliset kennokoot.

Four Thirds ja Micro Four Thirds -kameroiden kenno on kooltaan 18 mm × 13,5 mm(diagonaali 22,5 mm), josta käytössä on 17,3 mm × 13,0 mm(diagonaali 21,6 mm).[1] Kuvasuhde on siten 4:3, toisin kuin useimmissa muissa järjestelmäkameroissa, jotka käyttävät 3:2 kuvasuhdetta. Kennon pinta-ala on noin 30–40 % pienempi kuin APS-C -kameroissa, mutta huomattavasti suurempi kuin pienissä taskukokoisissa kameroissa.

Vuonna 2009 markkinoille tullut Micro Four Thirds -kamera Panasonic Lumix DMC-GH1 ja sen seuraaja GH2 mahdollistavat samalla diagonaalilla myös 16:9 ja 3:2 kuvasuhteet suuremman kennon avulla.

Objektiivin kiinnitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Micro Four Thirds -standardi määrittelee bajonettityyppisen kiinnityksen objektiiveille. Etäisyys objektiivista kennoon on noin 20 mm, joka on noin puolet Four Thirds -standardista. Tämä on mahdollista, koska Micro Four Thirds -kameroissa ei ole optisen etsimen edellyttämää peiliä. Optisen etsimen sijaan kameroissa on joko ainoastaan nestekidenäyttö tai nestekidenäytön lisäksi elektroninen etsin. Elektronisen etsimen etuihin lukeutuu se, että videota tallennettaessa kuvaa voi etsimestä seurata reaaliajassa, toisin kuin peiliin perustuvissa etsimissä, ja etsimen kuva on kirkas huonossa valaistuksessa ja hitailla objektiiveilla. Objektiivin ja kennon välisen lyhyen etäisyyden vuoksi useat Micro Four Thirds -objektiivit ovat huomattavasti vastaavia Four Thirds -objektiiveja pienempiä. Näin on etenkin laajakulmaisten objektiivien kohdalla, esimerkiksi 7-14 mm zoomin.

Micro Four Thirds -standardin mukaiset kamerat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panasonic Lumix GH2 Olympus PEN E-P3 Olympus OM-D E-M1 Panasonic Lumix GX7

Standardin mukaisia kameroita ovat toistaiseksi valmistaneet vain Olympus ja Panasonic. Ensimmäinen Micro Four Thirds -kamera oli Panasonicin G1, jonka myynti Japanissa alkoi lokakuussa 2008.[2] Huhtikuussa 2009 Panasonic julkisti teräväpiirtovideota tukevan GH1-kameran.[3]

OM-D E-M5:ä lukuunottamatta Olympuksen kamerat muistuttavat ulkonäöltään mittaetsinkameraa, eikä niissä ole kiinteää etsintä. Panasonicin kameroista GF-sarjan kamerat ovat pieniä, ja etsin on lisävaruste kuten Olympuksen uudemmissa kameroissa (GF3:een ei ole etsintä saatavilla ollenkaan.) G-malleissa on korkealaatuinen elektroninen etsin vakiona, ja ne ovat ulkonäöltään lähimpänä perinteisiä järjestelmäkameroita. GH-mallit poikkeavat G-malleista paremman kennon ja erinomaisten video-ominaisuuksien suhteen. Helmikuussa 2014 julkistettu GH4-kamera tuottaa Ultra HD-videota.

nimi kenno paino julkistettu kommentti
Panasonic Lumix DMC-G1 12.0 Mp 385 g lokakuu 2008 ei videota
Panasonic Lumix DMC-GH1 12.0 Mp 385 g huhtikuu 2009 kuvakoot 4000x3000, 4128 x 2752, 4352 x 2448, 2992 x 2992
Olympus PEN E-P1 12.0 Mp 331 g heinäkuu 2009 ei etsintä
Panasonic Lumix DMC-GF1 12.0 Mp 285 g syyskuu 2009 elektroninen etsin lisävaruste
Olympus PEN E-P2 12.0 Mp 335 g marraskuu 2009 elektroninen etsin lisävaruste
Olympus PEN E-PL1 12.0 Mp 334 g helmikuu 2010 [4] elektroninen etsin lisävaruste
Panasonic Lumix DMC-G10 12.0 Mp 388 g maaliskuu 2010
Panasonic Lumix DMC-G2 12.0 Mp 428 g maaliskuu 2010
Panasonic Lumix DMC-GH2 16.0 Mp 442 g syyskuu 2010 kuvakoot 4608 x 3456, 4752 x 3168, 4976 x 2800, 3456 x 3456
Panasonic Lumix DMC-GF2 12.0 Mp 310 g marraskuu 2010 elektroninen etsin lisävaruste
Olympus PEN E-PL2 12.3 Mp tammikuu 2011[5]
Panasonic Lumix DMC-G3 16.0 Mp 336 g toukokuu 2011
Panasonic Lumix DMC-GF3 12.0 Mp 264 g kesäkuu 2011 ei etsintä
Olympus PEN E-P3 12.0 Mp 369 g kesäkuu 2011 elektroninen etsin lisävaruste
Olympus PEN E-PL3 12.2 Mp 313 g kesäkuu 2011 elektroninen etsin lisävaruste
Olympus PEN E-PM1 12.2 Mp 263 g kesäkuu 2011 elektroninen etsin lisävaruste
Panasonic Lumix DMC-GX1 16.0 Mp 318 g marraskuu 2011 elektroninen etsin lisävaruste
Olympus OM-D E-M5 16.1 Mp 425 g helmikuu 2012
Panasonic Lumix DMC-G5 16.1 Mp 396 g heinäkuu 2012
Panasonic Lumix DMC-GH3 16.0 Mp 550 g syyskuu 2012
Olympus PEN E-PL5 16.1 Mp 325 g syyskuu 2012 elektroninen etsin lisävaruste
Olympus PEN E-PM2 16.1 Mp 269 g syyskuu 2012 elektroninen etsin lisävaruste
Panasonic Lumix DMC-G6 16.0 Mp 390 g huhtikuu 2013
Panasonic Lumix GX-7 16.0 Mp 402 g elokuu 2013
Panasonic Lumix GM-1 16.0 Mp 274 g lokakuu 2013
Olympus OM-D E-M10 16.0 Mp 396 g tammikuu 2014
Panasonic Lumix GH-4 16.0 Mp 560 g helmikuu 2014 Ultra HD videoresoluutiolla 4096 x 2160

Vuonna 2009 Micro Four Thirds -kameroilla oli 11,9 prosentin markkinaosuus järjestelmäkameroissa Japanissa [6]. 2010 osuus nousi 15 prosenttiin [7]. 2011 osuus nousi edelleen yli 18,9 prosenttiin, mikä on jo hyvin lähellä perinteisten järjestelmäkameravalmistajien Nikonin (22,5 %) ja Canonin (27 %) osuuksia.[8]. Muualla maailmassa peilittömien järjestelmäkameroiden osuus on ollut yleensä Japania pienempi.

Vuonna 2010 Panasonic julkisti ensimmäisen Micro Four Thirds -standardikiinnitystä käyttävän videokameran Panasonic AG-AF100 (joulukuu 2010).

Micro Four Thirds -objektiivit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panasonic Lumix G 20 mm f/1.7 ja 45-200 mm f/4.0-5.6 -objektiivit

Standardin mukaisia objektiiveja on 37. Koska Micro Four Thirds -kameroissa kennon mitat ovat noin puolet 35 mm:n filmin (kinofilmi) koosta, vastaavuus kameroihin, joiden kenno on kinofilmikokoinen, saadaan kertomalla objektiivien polttoväli kahdella. Esim. 14-42 mm:n zoomobjektiivi vastaa 28-84 mm:n objektiivia kinofilmikamerassa, ja 45-175 mm:n zoom vastaa 90-350 mm:n zoomobjektiivia. Kennon pienemmän koon sekä kennon ja kiinnityksen välisen puolta pienemmän etäisyyden vuoksi Micro Four Thirds -objektiivit ovat huomattavasti 35 mm:n kennoa käyttävien kameroiden objektiiveja pienempiä. Teoreettisesti 35 mm:n kameroiden objektiiveista saa Micro Four Thirds -objektiivin skaalamalla objektiivin kaikki osat jokaisessa kolmessa ulottuvuudessa puoleen, mikä johtaisi objektiiveihin, jotka ovat tilavuudeltaan ja painoltaan vain 1/8 kinofilmikokoista 35 mm:n kennoa käyttävien kameroiden objektiiveista. Lisäksi esimerkiksi Olympus 9-18 mm ja 14-42 mm sekä Panasonic X 14-42 mm-objektiivit ovat kuljetusasennossa noin puolet lyhyempiä, mikä parantaa objektiivien kannettavuutta edelleen. Osa objektiiveista soveltuu portaattoman aukon vuoksi erityisen hyvin videokuvaukseen.

tyyppi nimi paino kommentti
Zoomobjektiivi Olympus M.Zuiko Digital 14–42 mm f/3.5–5.6 150 g kokoonpainuva
Olympus M.Zuiko Digital ED 12–50 mm f/3.5-6.3 EZ 211 g vesisuojaus, 0.72 makro
Panasonic Lumix G X Vario 12–35 mm f/2.8 Asph. 305 g vesisuojaus, portaaton aukko
Panasonic Lumix G 14–45 mm f/3.5–5.6 195 g
Panasonic Lumix G 14–42 mm f/3.5–5.6 165 g
Panasonic Lumix G X Vario PZ 14-42 mm f/3.5-5.6 Asph. Power OIS 95 g kokoonpainuva, portaaton aukko
Superzoomobjektiivi Olympus M.Zuiko Digital 14-150 mm f/4.0-5.6 280 g
Panasonic Lumix G Vario 14–140 mm HD f/4–5.8 Asph. Mega O.I.S. 460 g portaaton aukko
Panasonic Lumix G Vario 14-140 mm f/3.5-5.6 Asph. Power O.I.S. 265 g
Telezoomobjektiivi Olympus M.Zuiko Digital ED 40-150 mm f/4-5.6 190 g
Olympus M.Zuiko Digital ED 75-300 mm f/4.8-6.7 430 g
Panasonic Lumix G X Vario PZ 45-175 mm f/4.0-5.6 Asph./Power O.I.S 210 g portaaton aukko
Panasonic Lumix G Vario 45–150 mm f/4–5.6 Mega O.I.S. 200 g
Panasonic Lumix G Vario 45–200 mm f/4–5.6 Mega O.I.S. 380 g
Panasonic Lumix G Vario 100–300 mm f/4–5.6 Mega O.I.S. 520 g
Laajakulmazoomobjektiivi Olympus M.Zuiko Digital 9-18 mm f/4-5.6 155 g kokoonpainuva
Panasonic Lumix G 7–14 mm f/4 300 g
Kiinteä polttoväli Kenko-Tokina Reflex 300 mm f/6.3 alle 300 g katadioptrinen objektiivi, kiinteä aukko
Kenko-Tokina Reflex 400 mm f/8 340 g katadioptrinen objektiivi, kiinteä aukko
Olympus M.Zuiko Digital 12 mm f/2.0 130 g
Olympus M.Zuiko Digital 17 mm f/2.8 71 g
Olympus M.Zuiko Digital 45 mm f/1.8 116 g
Olympus M.Zuiko Digital 75 mm f/1.8 305 g
Panasonic Lumix G Fisheye 8 mm f/3.5 165 g kalansilmäobjektiivi
Panasonic Lumix G 14 mm f/2.5 55 g
Panasonic Lumix G 20 mm f/1.7 Asph. 100 g
Panasonic Leica DG Summilux 25 mm f/1.4 Asph. 200 g
Panasonic Leica DG Macro-Elmarit 45 mm f/2.8 Asph. 225 g makro-objektiivi
Samyang 7.5 mm f/3.5 UMC Fish-eye MFT 197 g kalansilmäobjektiivi, ei automaattitarkennusta
Sigma 30 mm f/2.8 EX DN 135 g
Sigma 19 mm f/2.8 EX DN 140 g
Noktor Hyperprime 50 mm f/0.95 ei automaattitarkennusta
SLR Magic 35 mm f/1.7 ei automaattitarkennusta
SLR Magic HyperPrime 12 mm f/1.6 330 g ei automaattitarkennusta
Voigtländer Nokton 25 mm f/0.95[9] 410 g ei automaattitarkennusta
Voigtländer Nokton 17.5 mm f/0.95 540 g ei automaattitarkennusta
Kolmiuloitteiset objektiivit Panasonic Lumix G 12.5 mm f/12 3D Lens 45 g

Sovittimen avulla voidaan käyttää kaikkia Four Thirds -objektiiveja, mutta automaattitarkennus ei toimi kaikilla objektiivi-kamera-yhdistelmillä, etenkään suurimmilla teleobjektiiveilla. Melkein kaikille muille laajalti käytetyille perinteisille objektiivikiinnityksille on saatavissa sovittimet, mutta objektiivit toimivat täysin manuaalisina sekä tarkennuksen että aukon osalta: Canon, Carl Zeiss ZK, Carl Zeiss ZM, Carl Zeiss ZF, Contax/Yashica, Leica M, Leica R, M42, Minolta MD/MC, Nikon, Olympus OM, Pentax K, Sony/Minolta AF, T2, Voigtlander Ai-S, Voigtlander PK-A/R,KA, Voigtlander VM.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. No more compromises: The Four Thirds Standard Olympus Europe.
  2. Panasonic Lumix G1 reviewed Digital Photography Review.
  3. Panasonic premieres DMC-GH1 with HD video recording 3.3.2009. Digital Photography Review. (englanniksi)
  4. Olympus unveils the affordable Pen 3.2.2010. Digital Photography Review.
  5. Olympus E-PL2 announced and previewed 6.1.2011. dpreview. Viitattu 7.11.2012. (englanniksi)
  6. BCN 2009 myyntiluvut Japanissa BCN. Viitattu 2010-03-21.
  7. BCN 2010 myyntiluvut Japanissa BCN.
  8. BCN 2011 myyntiluvut Japanissa BCN.
  9. Voigtländer Nokton 0,95/25 mm MFT photoscala. 26.8.2010.