Merikaali
| Merikaali | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Crambe maritima L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Merikaali Wikispeciesissä |
Merikaali eli euroopanmerikaali (Crambe maritima) on monivuotinen, merenrannoilla kasvava ristikukkaiskasvi.
Sisällysluettelo |
Ulkonäkö ja koko[muokkaa]
Merikaali kasvaa 30–60 cm korkeaksi. Sillä on kalju, paksu ja monihaarainen varsi. Sinivihreät lehdet ovat möyheät, suuret, 20–50 cm pitkät. Alimmat lehdet ovat pitkäruotisia. Lehtilapa on poimuinen ja hammaslaitainen tai liuskainen. Kukinto on runsashaarainen terttu, jossa on runsaasti pieniä, 6–9 mm leveitä valkoisia kukkia. Suomessa merikaali kukkii kesä-heinäkuussa. Litu on kaksiosainen. Tyviosa on pieni, siemenetön ja perän jatkeen tapainen. Yksisiemeninen kärkiosa on 7–10 mm pitkä, palleromainen, lähes odaton ja aukeamaton.[1][2]
Levinneisyys[muokkaa]
Merikaalia tavataan ainoastaan Euroopassa Atlantin, Mustanmeren ja Itämeren rannoilla. Atlantilla sitä kasvaa Pohjois-Espanjan, Pohjois-Ranskan, Britteinsaarten, Tanskan sekä Etelä-Norjan ja -Ruotsin rannikoilla. Itämerellä laji on levinnyt Tanskan, Pohjois-Saksan, Etelä-Ruotsin ja -Suomen sekä Baltian rannikoille. Mustallamerellä sitä tavataan ainoastaan meren länsi- ja pohjoisrannikoilla.[3] Suomessa merikaalia kasvaa harvinaisena Suomenlahden rannikolla, erityisesti lounaisrannikon saaristossa.[4]
Elinympäristö[muokkaa]
Merikaali kasvaa soraisilla, hiekkaisilla ja kivikkoisilla, levien lannoittamilla merenrannoilla.[2] Suomessa se on tyypillinen ulkosaariston laji.[1]
Käyttö[muokkaa]
Merikaali on syötävä ja myös vihanneskasvi, jota on syöty keitettynä kuten kaalia.[5] Britteinsaarilla lajia viljellään ja syödään parsan tapaan.[3]
Lähteet[muokkaa]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Mossberg, B. & Stenberg, L. (suom. Vuokko, S. & Väre, H.): Suuri Pohjolan kasvio. 2. painos. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
Viitteet[muokkaa]
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 192.
- ↑ a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 238.
- ↑ a b Den virtuella floran: Strandkål (myös levinneisyyskartta) (ruots.) Viitattu 6.10.2011.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Euroopanmerikaalin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 6.10.2011.
- ↑ Ålands flora 2010, s. 186.
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Kasviatlas 2010: Euroopanmerikaalin levinneisyys Suomessa
- Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Merikaali (Crambe maritima)
- Luontoportti: Merikaali (Crambe maritima)
- ITIS: Crambe maritima (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Crambe maritima (englanniksi)
