Merikaali

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Merikaali
Crambe maritima04.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku: Merikaalit Crambe
Laji: maritima
Kaksiosainen nimi
Crambe maritima
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Merikaali Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Merikaali Commonsissa

Merikaali eli euroopanmerikaali (Crambe maritima) on monivuotinen, merenrannoilla kasvava ristikukkaiskasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merikaalin lehtiä.
Merikaalin kukkia.
Merikaalin palleromaisia lituja.

Merikaali kasvaa 30–60 cm korkeaksi. Sillä on kalju, paksu ja monihaarainen varsi. Sinivihreät lehdet ovat möyheät, suuret, 20–50 cm pitkät. Alimmat lehdet ovat pitkäruotisia. Lehtilapa on poimuinen ja hammaslaitainen tai liuskainen. Kukinto on runsashaarainen terttu, jossa on runsaasti pieniä, 6–9 mm leveitä valkoisia kukkia. Suomessa merikaali kukkii kesä-heinäkuussa. Litu on kaksiosainen. Tyviosa on pieni, siemenetön ja perän jatkeen tapainen. Yksisiemeninen kärkiosa on 7–10 mm pitkä, palleromainen, lähes odaton ja aukeamaton.[1][2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merikaalia tavataan ainoastaan Euroopassa Atlantin, Mustanmeren ja Itämeren rannoilla. Atlantilla sitä kasvaa Pohjois-Espanjan, Pohjois-Ranskan, Britteinsaarten, Tanskan sekä Etelä-Norjan ja -Ruotsin rannikoilla. Itämerellä laji on levinnyt Tanskan, Pohjois-Saksan, Etelä-Ruotsin ja -Suomen sekä Baltian rannikoille. Mustallamerellä sitä tavataan ainoastaan meren länsi- ja pohjoisrannikoilla.[3] Suomessa merikaalia kasvaa harvinaisena Suomenlahden rannikolla, erityisesti lounaisrannikon saaristossa.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merikaali kasvaa soraisilla, hiekkaisilla ja kivikkoisilla, levien lannoittamilla merenrannoilla.[2] Suomessa se on tyypillinen ulkosaariston laji.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merikaali on syötävä ja myös vihanneskasvi, jota on syöty keitettynä kuten kaalia.[5] Britteinsaarilla lajia viljellään ja syödään parsan tapaan.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Mossberg, B. & Stenberg, L. (suom. Vuokko, S. & Väre, H.): Suuri Pohjolan kasvio. 2. painos. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Retkeilykasvio 1998, s. 192.
  2. a b Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 238.
  3. a b Den virtuella floran: Strandkål (myös levinneisyyskartta) (ruots.) Viitattu 6.10.2011.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Euroopanmerikaalin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 6.10.2011.
  5. Ålands flora 2010, s. 186.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]