Meksikon ensimmäinen keisarikunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Meksikon ensimmäinen keisarikunta
1821 – 1823
Flag of Mexico (1821-1823).svg Coat of Arms of the First Mexican Empire.svg
lippu vaakuna

First Mexican Empire (orthographic projection).svg


Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia

Keisari Agustín de Iturbide

Pääkaupunki México
19°24′38″N, 99°07′50″W

Pinta-ala
– yhteensä 4 925 283 km² km² 

Uskonnot katolisuus

Historia
– Itsenäistyminen 27. syyskuuta 1821
– Monarkian kukistuminen 19. maaliskuuta 1823

Viralliset kielet espanja

Valuutta Meksikon real

Motto Religión, Independencia, Unión

Edeltäjä(t) Uusi-Espanja

Seuraaja(t) Meksikon yhdysvallat, Keski-Amerikan liittovaltio

Meksikon ensimmäinen keisarikunta oli nykyisen Meksikon edeltäjä. Meksiko itsenäistyi Espanjasta 1821, ja siihen kuului Uuden-Espanjan Pohjois-Amerikan mantereen osat. Keisarikunta jäi lyhytikäiseksi, sillä se perustettiin 1822 ja hajotettiin jo seuraavana vuonna, jolloin syntyi tasavaltainen Meksikon yhdysvallat. Meksikon ensimmäisen keisarikunnan ainoa hallitsija oli Agustín de Iturbide. Monarkia palautettiin uudelleen 1860-luvulla, jolloin syntyi Meksikon toinen keisarikunta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miguel Hidalgo y Costilla julisti vuonna 1810 Meksikon itsenäiseksi. Julistusta seurasi yli kymmenen vuotta kestänyt vapaussota.[1] Meksikon itsenäisyyttä edelsivät Espanjan poliittiset muutokset vuonna 1820. Kuningas Ferdinand VII:n valtaa rajattiin, ja liberaalienemmistöinen parlamentti sai vallan. Uusi-Espanja jakautui peninsulaareihin, jotka pysyivät uskollisena Espanjalle, ja konservatiivisiin kreoleihin, jotka pelkäsivät menettävänsä asemansa ja kääntyivät kannattamaan itsenäisyyttä. Samaan aikaan tasavaltalaiset patriootit kiihdyttivät omaa kampanjaansa. Konservatiivien kreolien johtajaksi valittiin Agustín de Iturbide.[2]

Iturbide uskotteli varakuningas Juan Ruiz de Apodacalle, että tasavaltalaiskapinalliset olivat koonneet voimansa etelässä. Hän saikin käyttöönsä vuoden 1820 lopussa 2 500 miehen osaston. Iturbide ei kuitenkaan hyökännyt kapinallisten kimppuun vaan liittoutui kapinallisjohtaja Vicente Guerreron kanssa. Iturbide julisti helmikuussa 1821 Igualan suunnitelman, jossa vaadittiin muun muassa itsenäisyyttä. Varakuningas pyrki kukistamaan Iturbiden, mutta pian itsenäisyysliikkeen kannatus levisi koko maahan. Heinäkuussa saapunut uusi varakuningas Juan O’Donojú ei voinut enää muuta kuin tunnustaa Meksikon itsenäisyyden Córdoban sopimuksella.[3]

Keisarikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iturdibe marssi paraatissa pääkaupunkiin Méxicoon 27. syyskuuta ja seuraavana päivänä julisti Meksikon itsenäiseksi. Espanja ei tunnustanut itsenäisyyttä, mutta se ei myöskään lähettänyt enää joukkoja taistelemaan itsenäisyyttä vastaan. Iturbide etsi sopivaa monarkkia Euroopasta, mutta kun tällaista ei löytynyt, kongressi julisti Iturbiden keisariksi toukokuussa 1822. Iturbiden hallitsijanimi oli Agustín I.[3]

Meksikon vanavedessä myös Keski-Amerikan valtiot itsenäistyivät Espanjasta. Chiapasin alue liittyi Meksikoon, ja Iturbiden houkuttelemana Keski-Amerikka liittyi Meksikoon tammikuussa 1822. Salvadorin liberaalit kreolit olivat kuitenkin koko ajan liittoa vastaan. Kun Iturdibe lähetti Keski-Amerikkaan joukkoja, muutkin alueet kääntyivät liittoa vastaan. Liitto purettiin helmikuussa 1823, ja Keski-Amerikan valtiot julistivat Keski-Amerikan liittotasavallan syntyneeksi heinäkuussa 1823.[3]

Iturdibe hajotti Meksikon kongressin lokakuussa 1822 ja pyrki luomaan uuden, itsevaltiuteen perustuvan perustuslain. Iturdiben vastaiset mielialat voimistuivat nopeasti, eikä Iturdibe pystynyt taloustilanteen vuoksi maksamaan armeijalleen palkkaa. Veracruzin komentaja Antonio López de Santa Anna ilmoitti joulukuussa keisarinvastaisen julistuksen. Santa Anna ja vapaussodan sankari Guadalupe Victoria esittivät Casa Matan suunnitelmassa tasavallan perustamista. Armeijan tuen menettänyt Iturdibe luopui vallasta maaliskuussa 1823. Hän sai luvan lähteä maasta ja eläkkeen sillä ehdolla, ettei palaisi. Iturdibe yritti paluuta 1824, mutta hänet vangittiin ja teloitettiin.[4]

Iturdiben jälkeen liberaalit nousivat valtaan, ja vuoden 1824 perustuslaissa Meksiko julistettiin tasavallaksi. Maasta tuli Meksikon yhdysvallat, joka oli jaettu 19 osavaltioon ja 4 territorioon.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valtonen, Pekka: Latinalaisen Amerikan historia. Helsinki: Gaudeamus Kirja, 2001. ISBN 951-662-843-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mexican History About México. Viitattu 15.10.2011. (englanniksi)
  2. Valtonen, s. 183.
  3. a b c Valtonen, s. 184.
  4. Valtonen, s. 250.
  5. Valtonen, s. 251.