Max Johanson
Max Johanson (28. tammikuuta 1939 Helsinki – 7. kesäkuuta 2022 Espoo) oli suomalainen insinööri, kilpa-autoilija sekä kilpa-auton suunnittelija ja rakentaja.[1]
Kilpa-autoilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Max Johanson kilpaili vuodesta 1960 alkaen Formula 3 ja Junior-luokissa, ensin Eläintarhanajoissa ja myöhemmin myös Euroopassa. Hän kilpaili viimeisen kerran Daytonan MM-kisoissa 1969 Vee-luokassa sijoittuen 11. sijalle.[1]
Veemax kilpa-auto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Formula Vee perustuu VW:n tekniikkaan ja Max Johanson aloitti Veemax kilpa-auton suunnittelun vuonna 1965 ja ensimmäinen Veemax valmistui samana vuonna. Alusta alkaen Veemax oli kilpailukykyinen ulkomaisten tehdastalli-autojen kanssa. Vuonna 1970 tulivat säännöt Super Vee-luokkaan, johon Max Johanson keskittyi perustaen suunnittelufirman Racing Design Oy. Johansonin Super Veet voittivat v.1971 kaksi Euroopan mestaruus-osakilpailua. Varsinainen menestys alkoi vuonna 1975, kun saatiin itsekantavakorinen edistyksellinen Veemax MkVII. Seuraavalla kaudella (1976) Mika Arpiainen voitti sekä Euroopan-mestaruuden että Castrol GTX -cupin ja Veemax voitti valmistajien mestaruuden. Vuosi 1976 oli Veemaxin ylivoiman osoitusta kun sillä voitettiin 10 kisaa 13 kisasta ja Veemaxeja saatiin myytyä huomattavasti ulkomaille. Max Johanson vetäytyi kilpa-autoilusta 1980.[1]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Max Johanson oli ensimmäinen suomalainen teollinen kilpa-autovalmistaja, jonka autoilla ovat kilpailleet mm. Keke Rosberg, Henri Toivonen ja Mikko Kozarowitzky. Autourheilu-uran jälkeen Max Johanson perusti satamalogistiikka yrityksen Johanson Intermodal Oy:n.[1]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Max Johansonin puoliso oli maisteri Ninni o.s. Willberg (s. 2. toukokuuta 1942 Hamina) ja heillä oli kaksi poikaa, Thomas Johanson (s. 3. kesäkuuta 1969 Helsinki) ja Andreas Johanson.