Mauri Pohto
Mauri Rafael Pohto (18. syyskuuta 1905 Tampere – 29. joulukuuta 1989 Helsinki) oli Helsingin yliopiston ensimmäinen hammaslääketieteen professori.[1]
Pohdon vanhemmat olivat kirjanpitäjä Samuel Adiel Pohto ja Anna Sofia Pirilä. Vaikka hammaslääketieteen opetus oli alkanut Helsingin yliopistossa jo 1892, sen ensimmäinen varsinainen professuuri perustettiin vasta 1957. Pohdosta tuli hampaantäyttöopin, vuodesta 1966 kariesopin, professori. Hän oli perehtynyt alaan jo 1930-luvulta tutkijana ja opettajana. Opetusta Pohto kehitti muun muassa opetuselokuvien avulla, mistä hän sai professorin uransa alkuvuosina kansainvälisiä palkintoja. Tutkijana häntä kiinnostivat esimerkiksi vitamiinien vaikutus karieksen ennaltaehkäisyssä, penisilliinin ja muidenkin antibioottien käyttö hammashoidossa sekä hammasytimen mikroskooppiset löydökset. Viimeksi mainitusta varsinkin hänen hammasytimen verenkiertoa koskevat tutkimuksensa saivat huomiota. Yliopiston hammaslääketieteen laitoksen johtaja hän oli 1963–1972, alan koulutusta pohtineen komitean puheenjohtajana hän toimi 1963–1965. Merkittävää oli myös Pohdon osallistuminen hammaslääketieteen laitoksen uusien tilojen rakentamiseen, hän oli rakennustoimikunnan puheenjohtaja. Ruskeasuon klinikka valmistui kuitenkin vasta 1979, kun Pohto oli jo siirtynyt eläkkeelle.[1]
Pohdon puoliso vuodesta 1937 oli Pulmu Annikki Alanko (s. 1908). Molemmista perheen lapsista tuli hammaslääkäreitä ja pojasta Pentti Pohdosta (s. 1938) myös pitkäaikainen yliopisto-opettaja.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Korppi-Tommola, Aura: ”Pohto, Mauri (1905–1989)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 760–761. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nimen takana: Pohto, Mauri Rafael. Suomen Hammaslääkärilehti 7/2012, s. 47. (Viitattu 11.1.2015.)
|
