Yrjö Välikangas
Matti Yrjö Välikangas (9. lokakuuta 1894 Kuopio – 20. elokuuta 1929) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen Armeijan riveissä joukkueenjohtajana ja Viron vapaussotaan Viron armeijan luutnanttina.[1][2]
Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Välikankaan vanhemmat olivat taiteilija Aapo Välikangas ja Hilda Gustava o.s. Rönkä. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Vieno Mannosen kanssa.[3][1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Välikangas kävi viisi luokkaa Tampereen klassillista lyseota ja suoritti seitsemän luokkaa Haapamäen yhteiskoulussa vuonna 1923.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Välikangas toimi sähköalan harjoittelijana Tampereella ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 5. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hän osallistui pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Polangenissa vuonna 1917 järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi).[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Välikangas saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 2. Jääkärirykmentin konekiväärikomppaniaan Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla ja Tampereella, jonka jälkeen hänet siirrettiin 12. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan ja otti osaa taisteluihin Kauksamossa, Kivennavalla ja Raivolassa sekä Inon saartoon.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Välikangas palveli sisällissodan jälkeen edelleen 2. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti 2. Hän toimi joukkueenjohtajana III pataljoonan konekiväärikomppaniassa. Armeijasta hän erosi 11. helmikuuta 1919. Armeijasta eronsa jälkeen hän matkusti Viroon ja osallistui Viron vapaussotaan luutnanttina 11. helmikuuta–22. maaliskuuta 1919. Virossa hän toimi Ensimmäisen suomalaisen vapaajoukon (Ekströmin rykmentti) 1. konekiväärikomennuskunnassa ja myöhemmin rykmentin aliupseerikoulun opettajana Rakveressä.[1][2]
Virosta palattuaan Välikangas määrättiin 26. kesäkuuta 1919 nuoremmaksi upseeriksi palvelukseen Keski-Suomen rykmentin 3. konekiväärikomppaniaan. Armeijasta hän erosi toistamiseen 21. syyskuuta 1921 ja liittyi Suojeluskuntajärjestöön, missä hänet sijoitettiin topografian ja sotalaitosopin opettajaksi Suojeluskuntain päällystökouluun, missä tehtävässä hän toimi 1. tammikuuta–1. marraskuuta 1922. Suojeluskuntain ylipäällikön toisena adjutanttina hän toimi 1. marraskuuta–1. joulukuuta 1922. Hänet määrättiin 28. helmikuuta 1923 uudelleen palvelukseen Keski-Suomen rykmenttiin, missä hän toimi nuorempana upseerina ja komppanianpäällikön viransijaisena. Kolmannen kerran hän erosi armeijasta 6. syyskuuta 1927 ja työskenteli sen jälkeen autonmyyjänä Tampereella vuoteen 1928 saakka.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
     |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.