Markku Toivonen

Markku Toivonen. Kuvaaja Jyrki Nisonen

Markku Toivonen (s. 1957 Hämeenlinna) on suomalainen runoilija ja prosaisti, joka on asunut pitkään Tampereella Pispalan kaupunginosassa. Sukujuuriltaan hän on kansanrunoilija Olli Kymäläisen (1790–1855) jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.

Toivoselle on myönnetty viisi Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkintoa vuosien 1985 ja 2007 välillä. Runokokoelma Kuka yössä herää oli Einari Vuorela -runopalkinnon ehdokkaana vuonna 2008.

Toivonen on opettanut sanataidetta mm. Taideteollisessa korkeakoulussa, yliopistoissa ja kansalaisopistoissa ja pitänyt kirjoittajakursseja kautta Suomen.

Yksi Toivosen erikoisalueista on suomalainen metriikka: hän on tutkinut mm. Lauri Viidan ja V. A. Koskenniemen runomittojen käyttöä. Häntä kiinnostavat myös typografia ja kirjapainotaidon kehitys.

Ennen ryhtymistään kirjailijaksi Toivonen työskenteli toimittajana ja lehtikuvaajana.

Tuotantoa

Markku Toivonen aloitti kirjailijantyönsä lyyrikkona 1980-luvun alussa. Hän on julkaissut viisi runokokoelmaa, joista uusin, Lauluja tyhjyydestä, ilmestyi syksyllä 2017.

Toivosen runoja on luonnehdittu laulullisiksi ja tematiikaltaan ajattomiksi, ja niitä sävyttää tietoisuus eurooppalaisen lyriikan perinnöstä. Runojen kieli on usein paradoksien, yllättävien kiteytysten ja mustan huumorin leimaamaa.

Toivosen runouden aihealueita ovat mm. sota ja väkivalta, seksuaalisuus ja ihmissuhteet sekä historian uudelleentulkitseminen. Aineksia hänen lyriikkaansa ovat tuoneet niin kreikkalainen, kristillinen, suomalais-ugrilainen kuin populaarikulttuurinkin mytologia.

Esseekokoelman Runouden kuntokoulu (1988) hän teki yhdessä runoilija Risto Ahdin kanssa. Tämä luovan lukemisen ja kirjoittamisen opas perustui samannimiseen 32-osaiseen radiosarjaan.

Toivonen on myös satiirikko. Varhaisin satiirisia sävyjä sisältänyt proosateos Ihmeitä (2000) sijoittuu Ranskaan, yhtä hyvin valtiaitten saleihin kuin maalaiskyliin ja savuisiin kuppiloihin; kirjan aikajänne ulottuu keskiajalta nykyaikaan. Kirjan henkilöinä ovat mm. häkkejään raahaavat flagellantit, yleisönsä myrkyttävä pianisti ja opiskelijapoika, joka saa terveiset menneisyydestä – Stalinilta.

Ihmisenveistäjät (2011) on dystopia lähitulevaisuudesta, jossa kauneuskirurgia on arkipäivää kaikille ja eutanasiasta on tullut sosiaalipolitiikan keskeinen väline. Kirjassa kuolleet tähdet valtaavat estradit palsamoituina ruumiina ja äänioikeuden määrää säädellään varakkuuden perusteella.

Kunnanhymyilijä ja muita unelmavirkoja (2014) on suomalaisen mentaliteetin syväluotaus, jonka irvailut ponnistavat työelämän muutoksista. Työttömyys on tässä maassa mahdotonta – sille, joka ei halua tehdä työtä, järjestetään vaikkapa lihavien kansalaisten sakottajan tai ammattimaisen työnkarttajan toimi.

Markku Toivonen on kirjoittanut myös näytelmiä. Esikoisdraaman Lalli (1996) ohjasi Juha Hurme Rauman kaupunginteatteriin.

Muita, toistaiseksi esittämättömiä tekstejä ovat itsemurhakomedia Tuonela Cola, puukkojunkkari Matti Haapojasta kertova ”unidraama” Ylistaron kuningas sekä Lallin ja piispa Henrikin myyttiä laaja-alaisemmin tarkasteleva, suomalaisen tragedian yleiseurooppalaisen valtapolitiikan historiaan kytkevä Rautapaita.^lähde?

Julkaistut teokset

• Lauluja tyhjyydestä, runokokoelma, Sanasato 2017
• Kunnanhymyilijä ja muita unelmavirkoja, satiirikokoelma, Savukeidas 2014
• Ihmisenveistäjät, satiirikokoelma, Savukeidas 2011
• Kuka yössä herää, runokokoelma, Savukeidas 2006
• Ihmeitä, kertomuskokoelma, Atena 2000
• Sudenkorennon vuosisata, runokokoelma, WSOY 1994
• Pimeä, kaunis puoliso, runokokoelma, Arthouse 1988
• Runouden kuntokoulu, esseekokoelma, Kirjapaja 1988
• Tähkämehuballadi, runokokoelma, WSOY 1984

Lähteet

• Sari Kivistö, H. K. Riikonen: Satiiri Suomessa (SKS 2012)