Marjatta Metsovaara

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Marjatta Metsovaara (s. 29. marraskuuta 1927, Turku) on suomalainen tekstiilitaiteilija, joka tunnetaan etenkin painokankaistaan. Hän valmistui Taideteollisesta oppilaitoksesta vuonna 1949. Marjatta Metsovaaran mukana alkoi teollisesti kudottujen sisustustekstiilien aikakausi Suomessa. Hänen aktiivikautensa (1954–1968) on suomalainen menestystarina.[1]

Samaan aikaan Taideteollisessa oppilaitoksessa opiskelivat mm. Timo Sarpaneva, Maija Isola ja Nanny Still. Ensimmäisen näyttelynsä Marjatta piti Artekissa vuonna 1957.[2]

Marjatta Metsovaara piti omia näyttelyitä koti- ja ulkomailla, suunnitteli tekstiileitä sekä perheensä yrityksille että muille suomalaisille tekstiilialan yrityksille.[3]

Hän laajensi Urjalassa sijainneen perheyrityksenä toimineen mattotehtaan vuonna 1954 taidetekstiilikutomoksi, Metsovaara Oy:ksi, ja toimi sen suunnittelijana ja taiteellisena johtajana 1957–1980.[4] Metsovaara Oy valmisti muun muassa käsinkudottuja mattoja.[5] 1970-luvulla hän suunnitteli Tampellalle painokankaita ja damasteja. Primavera -pöytäliinasta tuli nykyajan klassikko. Se oli tuotannossa 1968–1973, väreinä aikakaudelle tyypillisesti sini-ruskea, kelta-oranssi ja sini-vihreä. [6]

Metsovaara-sisustustekstiilien värit sekä sidokset ja erilaiset materiaalikokeilut olivat yleisöä kiinnostavia. Marjatta Metsovaara työskenteli tekstiilitaiteilijana Metsovaara Oy:ssä Urjalassa ja Albert van Haveren tehtaalla Belgiassa. Hän loi myös kiinteitä yhteyksiä koti- ja ulkomaiseen tekstiiliteollisuuteen, mikä olikin alusta alkaen hänen kotimaisen ja kansainvälisen uransa tärkeä lähtökohta. Yhteistyökontaktien luominen kehitti Metsovaaran omia ja kansainvälisiä toimintamalleja ja johti todelliseen tekstiilitaiteilijuuden kasvuun.[1]

Metsovaara sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1970. Milanon Triennalesta tuli voitto kaksi kertaa: vuonna 1957 ja 1960 (Gold Medal).[7]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erottuaan ensimmäisestä miehestään Metsovaara avioitui toisen kerran ja muutti Belgiaan 1965. Toisesta avioliitosta hänellä on lapset Patrick (s. 1965) ja Barbara (s. 1966). Ensimmäisestä avioliitosta hänellä on kaksi lasta, jotka Belgiaan muuton aikaan olivat 8- ja 14-vuotiaat. Metsovaara Oy oli aikoinaan yksi suurimmista Urjalan työnantajista. Aviomiehensä kuoltua Metsovaara muutti lastensa kanssa Belgiasta Nizzaan. Urjalassa oli myös kesäpaikka.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pietarinen Heidi: Teen huoneita ja suljen ovia, Marjatta Metsovaaran sisustustekstiilit tekstiilitaiteilijan representaatioina ja näyteikkunoina maailmalle,

LUP/Lapin yliopistokustannus 2009, ISBN: 978-952-484-324-9

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]