Majakowskiring
Majakowskiring on Berliinin Pankowin piiriin kuuluvassa Niederschönhausenin kaupunginosassa sijaitseva renkaanmuotoinen katu, jonka varrella olevissa huviloissa Itä-Saksan puoluejohto asui 1950-luvulla.
Neuvostoliiton miehityshallinto oli takavarikoinut alueen huvilat pian toisen maailmansodan päättymisen jälkeen elokuussa 1945. Neuvostoliitosta palanneet saksalaiset kommunistijohtajat majoitettiin huviloihin. DDR:n perustamisen jälkeen vuonna 1949 kadun varren taloihin muutti myös muita maan poliittiseen johtoon kuuluneita.[1] Samoihin aikoihin noin neljännesneliökilometrin käsittänyt alue myös suljettiin ulkopuolisilta.[2] Puoluejohto eli suljetulla ja tarkoin vartioidulla alueella eristäytyneinä tavallisesta väestöstä. Lähellä sijainnut Schönhausenin linna toimi DDR:n presidentin virka-asuntona. Varsinkin Länsi-Saksassa Itä-Saksan johtoon viitattiin 1950-luvulla usein ”Pankowin hallituksena”, millä haluttiin korostaa kommunistijohtajien etääntymistä tavallisesta kansasta.[1] Majakowskiringin varrella asuivat muun muassa Walter Ulbricht (talo nro 28) Wilhelm Pieck (29), Otto Grotewohl (46–48), Willi Stoph (64) ja Johannes R. Becher (34). Lähikaduilla asuivat myös mm. Erich Mielke, Heinz Hoffmann, Friedrich Ebert nuorempi, Wilhelm Zaisser, Markus Wolf ja Erich Honecker.[3]
Vuoden 1953 Itä-Berliinin kansannousun ja vuoden 1956 Unkarin kansannousun jälkeen DDR:n johtajat eivät tunteneet oloaan enää turvalliseksi edes Majakowskiringin suljetulla alueella. Lisäksi kylmän sodan tilanteen kiristyessä alueen sijainti lähellä Länsi-Berliinin rajaa tuntui turvattomalta. Vuonna 1958 alettiin Berliinin ulkopuolelle Wandlitziin rakentaa Waldsiedlung-nimistä uutta suljettua puoluejohdon asuinaluetta, josta tehtiin vielä eristyneempi. Ylimmän puoluejohdon muutettua sinne 1960-luvun alussa Majakowskiringin suljetulle alueelle jäi asumaan muita ministereitä ja korkeita virkamiehiä. Myöhemmin osa huviloista muutettiin valtion vierastaloiksi ja ulkomaisten diplomaattien asunnoiksi. Kommunistisen järjestelmän kaaduttua syksyllä 1989 alue menetti suljetun luonteensa. Walter Ulbrichtin leski Lotte Ulbricht asui yhdessä huviloista aina vuonna 2002 tapahtuneeseen kuolemaansa asti.[1]
Majakowskiring sai nimensä vuonna 1950 neuvostoliittolaisen runoilijan Vladimir Majakovskin mukaan. Sitä ennen kadun pohjoinen puolisko oli nimeltään Kronprinzestrasse ja eteläinen puolisko Viktoriastrasse.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Die Pankower Machthaber: Majakowskiring (saksaksi) Viitattu 7.9.2014.
- ↑ Marjaliisa Hentilä ja Seppo Hentilä: Berliiniin: retkiä lähihistoriaan, s. 149. 2., uudistettu painos. Kirjapaja, Helsinki 2011.
- ↑ Die Pankower Machthaber: Biographien (saksaksi) Viitattu 7.9.2014.
- ↑ Majakowskiring (saksaksi) Lexikon von A-Z zur Berlingeschichte und Gegenwart. Viitattu 7.9.2014.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Majakowskiring Wikimedia Commonsissa
